Imeytyykö kaikki proteiini?

Ravitsemuksen villissä viidakossa elää sitkeästi käsitys, että proteiinia voi kerralla imeytyä elimistöön vain rajallinen määrä, yleensä puhutaan maksimissaan 30-40 grammasta proteiinia. Pitääkö tämä väittämä paikkansa?

Ei pidä. Luultavasti tämä myytti perustuu väärinkäsitykseen, jossa sekoitetaan proteiinin imeytyminen sekä proteiinisynteesin maksimointiin vaadittava proteiinin määrä. 

Proteiinin imeytyminen tarkoittaa sitä, kun ihminen nauttii proteiinia ja se pilkkoutuu elimistössä aminophapoiksi, jotka imeytyvät ohutsuolesta verenkiertoon, jonka kautta ne sitten kuljetetaan eri kudoksille käytettäväksi, esimerkiksi maksaan ja lihaksiin.

Proteiinisynteesi puolestaan on tilanne, jossa elimistö muodostaa aminohapoista proteiineja. Treenin aikana proteiinisynteesi on vähäistä ja proteiinin hajotus kohtalaista. Kun harjoituksesta palaudutaan ja proteiinisynteesi on proteiinien hajotusta suurempaa, lihas voi kasvaa. Proteiinin nauttiminen aktivoi proteiinisynteesiä. Kerta-annoksena arviolta 20-40 grammaa laadukasta proteiinia aktivoi proteiinisynteesiä jo mahdollisimman paljon, eikä tätä suuremmat kerta-annokset välttämättä stimuloi proteiinisynteesiä yhtään enempää.

Eli nautitusta proteiinista imeytyy käytännössä lähes 100%, mutta sitä kaikkea ei välttämättä käytetä lihaskasvuun. 

Proteiini on siis rakennusaine, mutta se on myös yksi energiaravintoaineista. Se osa nautituista proteiineista, jota ei käytetä kehon rakennusprosesseihin voidaan siis käyttää esimerkiksi energiantuotantoon. Elimistö voi käyttää proteiineista pilkottuja aminohappoja energiaksi esimerkiksi muuntamalla niitä glukoosiksi. Glukoosia voidaan käyttää heti energianlähteenä tai sitä voidaan varastoida lihaksiin tai maksaan odottelemaan käyttöä. Jos ylimääräisestä proteiinista syntyneelle energialle ei akuutisti ole käyttöä, niin sitä voidaan myös varastoida rasvakudokseen. Eli ylimääräinen energia voidaan varastoida rasvaksi vaikka se nautittaisi proteiinin muodossa.

Runsasta proteiininsaantia ei siis tarvitse välttää siinä pelossa, että kallisarvoiset kalorit huuhtoutuisivat suoraan pytystä alas, mutta toisaalta proteiininsaantia ei kannata liioitellakaan. Urheilevalle parhaassa ruokavaliossa saadaan riittävä määrä proteiinia, sopivasti rasvoja ja hyvä määrä hiilareita. Proteiininsaantia ei siis kannata nostaa tappiin rasvojen ja hiilareiden kustannuksella, sillä välttämättömiä rasvahappoja on tärkeää saada ruokavaliosta ja hiilarit puolestaan edistävät suorituskykyä, palautumista ja niitä saa nimenomaan lähteistä, joissa on myös tärkeitä mikroravintoaineita sekä kuituja.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Koska dieetti kannattaa lopettaa?

Kuinka paljon proteiinia tarvitaan?

Paljonko rasvoja treenaaja tarvitsee?