Fysiikkaurheilija: epäiletkö itseäsi?

Fysiikkaurheilulajeissa lajisuoritus perustuu kehon ulkonäköön ja urheilija asettaa itsensä arvostelun alaiseksi tuomareiden sekä yleisön edessä. Lisäksi moni urheilija panostaa sosiaalisen median näkyvyyteensä, mikä on omiaan altistamaan arvostelulle myös kilpailusuorituksen ulkopuolella. Kilpailuihin valmistava dieetti on rankka, mikä osaltaan lisää kuormitusta fyysisesti sekä henkisesti.

On erittäin tavallista, että fysiikkaurheilijat kokevat epävarmuutta ja epäilevät itseään sekä kykyjään etenkin kisavalmistautumisen aikana. On tärkeää ymmärtää, että nämä negatiivisetkin tunteet kuuluvat asiaan ja kaikki kokevat niitä. Tunteet tarkoittavat, että laji on itselle merkityksellinen ja että oma keskittyminen on tiukasti lajin parissa. Silti on hyvä myös tunnistaa se, että syyt itse-epäilyksen tunteiden takana eivät aina ole perusteltuja tai totta, vaikka ne tuntuvatkin itselle sillä hetkellä äärimmäisen tosilta. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niitä kannattaa opetella ymmärtämään ja tunnistamaan. Kun tunteensa tunnistaa ja ymmärtää syitä tunteiden takana, niitä on mahdollista käsitellä rakentavasti ja silloin niistä on myös helpompi päästä yli.

Kokosimme muutaman yleisen epävarmuusajatuksen ja pyrimme antamaan niihin vähän uutta näkökulmaa!

1. “Kisakuntoni ei tule olemaan riittävä”

Varmasti yksi tavallisimmista huolenaiheista on se, ettei tule ehtimään kisakuntoon tai että kisakunto ei tule olemaan sellainen kuin itse haluaisi. Tällaisten ajatusten herätessä kannattaa kääntää ajatuksiaan toiseen suuntaan. Pelkän lopputuloksen miettimisen sijaan voi olla rakentavampaa pohtia matkaa: “Olen tehnyt kaiken ohjeiden mukaan ja olen tehnyt parhaani. Jatkan samaa rataa, noudatan suunnitelmaa, kuntoni jatkaa edistymistä ja pystyn vielä parantamaan. Kesken dieetin ei kuulukaan olla valmis.”

2. “Muut ovat minua parempia.”

Jokaisen matka on erilainen. Vain yksi voi olla paras kisapäivänä, mutta jokainen voi olla oma paras versionsa. On täydellisen hyödyntöntä yrittää olla vertailematta itseään muihin, sillä ihmisaivot on rakennettu vertailemaan. Mutta aivojaan voi kiittää siitä, että ne toimivat tehdessään tärkeää vertailutyötä ja sitten todeta, ettei tuo tieto ole nyt tarpeellista eikä sillä tee mitään. Sitten keskittyy siihen, miten saa itsestään oman parhaan mahdollisen version lavalle. Lisäksi voi olla hyödyllistä ennaltaehkäistä tilanteita, joissa itseä tulisi väkisinkin verrattua muihin, eli esimerkiksi vähentää somen käyttöä tai ainakin pitäytyä stalkkaamasta kilpakumppaneitaan ennakolta.

3. “En sijoitu hyvin.”

Et voi itse vaikuttaa sijoitukseesi. Voit tehdä kaikkesi ja olla paras versio itsestäsi. Sijoituksen päättää tuomaristo, eikä sijoitus itsessään tarkoita onnistumista tai epäonnistumista, vaan todellisuudessa merkitystä on sillä, miten tyytyväinen voit olla siihen, mitä itse tuot lavalle. Keskity siihen, miten paljon olet itse tehnyt ja saavuttanut äläkä siihen, mitä sinulle mahdollisesti annetaan tai ei anneta muiden toimesta. Ei ole loogista, että ensin vietät vuosia töitä paiskien ja sitten antaisit jonkun toisen päättää oletko onnistunut tai epäonnistunut!

4. “En ole tarpeeksi itsevarma lavalla.”

Itsevarmuus on harjoiteltava taito. Poseeraa, poseeraa, poseeraa ja vielä kerran poseeraa. Poseeraa tutuille ja tuntemattomille ja kerrytä kisakokemusta kisaamalla ja käymällä harjoituskisoissa. Keskity siihen, että vain harjoittelemalla itsevarmaa esiintymistä, sinusta tulee itsevarma esiintyjä. Tiedosta, että sekin on matka: aloitat jostain ja jokaisella harjoituskerralla tulet paremmaksi. Kukaan ei ole seppä syntyessään.

5. “Muut pettyvät minuun.”

On yleistä tuntea, että on läheisilleen ja seuraajilleen velkaa menestyksen, koska he ovat tukeneet ja seuranneet matkaa lavalle. Moni voi myös kokea menestymisen painetta, koska kisavalmistautuminen on vaatinut läheisiltäkin paljon tai valmistautuminen on jaettu yksityiskohtaisesti someseuraajille. Menestys ei kuitenkaan ole asia, jonka voisi olla jollekulle velkaa. Matka on menestyksestä riippumatta silti yhtä onnistunut, tärkeä ja merkityksellinen. Ne, jotka ovat todella takanasi ja tukevat sinua, ovat sinusta ylpeitä joka tapauksessa, sijoituksesta riippumatta. 

6. “Minusta ei pidetä ja saan negatiivista palautetta.”

Tuomarit ja yleisökin ovat ihmisiä ja tietävät miten paljon työtä lavalle nouseminen vaatii. He eivät lynkkaa ketään siitä, ettei jokaisella ole voittajafysiikkaa, vaan he ovat vilpittömästi kisaajien puolella. Kaikki arvostavat omistautumista ja hyvää urheiluhenkeä!

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Mitä eroa on itsekurilla ja itsesäätelyllä?

Olkapäät kasvuun

Bodarin sudenkuopat