Kehitystä ei mitata vain ennätyksillä



Kehitystä ei mitata vain ennätyksillä


Progressioon, eli nousujohteisuuteen tähtäävissä treeneissä pyritään usein siihen, että joka treenissä saisi lisättyä toistoja tai vastusta. On kuitenkin epärealistista odottaa ennätyspainojen tai ennätystoistojen paukkuvan joka viikko. 

Jos asiain tola olisi näin onnellinen, niin jokainen meistä olisi muutamassa vuodessa niin vahva, että salilta loppuisi painot kesken.

Vaikka treeneissä tulee pyrkiä nousujohteisuuteen ja siihen, että ne ennätykset paukkuisivat, niin kannattaa keskittyä jokaviikkoisen edistymisen sijaan pitkän tähtäimen kehitykseen ja seurata sitä, että voimatasot nousevat pidemmän ajan saatossa.


Vasta-alkajan ja keskitasoisenkin treenaajan edistyminen on vielä nopeaa. Vasta-alkaja tai pitkän tauon jälkeen treenille palaava voi fiksulla treenillä odottaa ennätysten paukkuvan joka viikko, mutta mitä kokeneemmaksi treenaaja käy, sen suuremman työn takana jokainen lisätoisto ja lisäkilo on. Hidastuva kehitys voi syödä motivaatiota. Voi tuntua rankalta, kun ei enää joka viikko saakaan näkyvää kehitystä ja tämän stepin ylittäminen onkin monesti se, joka erottaa jyvät akanoista: lopahtaako homma kehityksen hidastuessa, vai jaksetaanko painaa viikosta toiseen hitaammankin kehityksen perässä.


Jos keskittyy vain numeroihin ja siihen, mitä joskus nosti penkistä, niin uudet ennätykset voivat jäädä huomaamatta. Jokaisen treenaajan tulisikin ottaa huomioon, etteivät vastukset tai toistomäärät yksinään kerro kehityksestä, vaan moni muukin asia kertoo siitä.


Mieti tilannetta aina tarkemmin ennen kuin tuomitset, ettei kehitystä ole tullut tai että olisit ottanut jopa takapakkia raivokkaasta treenaamisesta huolimatta!


Oletko saman painoinen?

Paino vaikuttaa myös voimatasoihin. Harva ottaa huomioon, että vaikkapa dieetillä myös välitykset muuttuvat: esimerkiksi prässissä voi saada tehtyä laajempaa liikettä vatsan ja reisien kutistuessa, mikä vaikuttaa liikelaajuuteen ja sitä myötä myös voimiin. Myös esimerkiksi keskivartalon tukea vaativissa liikkeissä, kuten mavessa, painon putoaminen vaikuttaa paljonkin, sillä keskivartalon tukea voi olla haastavampi säilyttää entiseen tapaan pienemmällä keskivartalolla.


Onko tekniikkasi yhä sama?

Myös tekniikan parantuminen on suoraa kehitystä. Jos teet samaa liikettä entistä paremmalla tai muuten vain muutetulla tekniikalla tai laajemmalla liikeradalla, vastuksia ei suoraan voi verrata entisiin enkkoihin.


Oletko samassa ravitsemuksen tilassa?

Ravitsemuksen tila vaikuttaa. On aika eri asia rikkoa ennätyksiä hyvinravittuna kuin dieetillä.


Oletko harjoitellut kyseistä liikettä?

Vaikka kehitystä olisi tullut, niin ennätyksiä ei välttämättä rikota harjoittelematta juuri kyseistä liikettä ja liikevariaatiota. Jos siis jokin liikevariaatio on ollut tauolla, niin voi vaatia hyvän tovin uudelleenharjoittelua, jotta pääsee käsiksi uusiin ennätyksiin.


Tuntuuko sama kuorma/toistomäärä helpommalta?

Voi olla että toisto- ja kuormamäärät pysyvät samoina, mutta toistot tuntuvat aiempaa helpommilta. Sekin on selvä merkki kehityksestä.


Oletko samassa tilanteessa?

Treenaatko saman verran, samanlaisella ohjelmalla ja samalla liikejärjestyksellä? On ihan tavallista, että kun aloitetaan uusi treeniohjelma, voi mennä tovi ennen kuin jokaisessa liikkeessä saavuttaa parhaan tasonsa. Myös liikejärjestys vaikuttaa: jos olet ennen painanut ennätyksiä liikkeessä, kun se on ollut ohjelman ensimmäisenä liikkeenä, et voi olettaa välttämättä yltäväsi heti samoihin tuloksiin, kun liike onkin vaikkapa ohjelman neljäntenä liikkeenä.

Myös esimerkiksi vammautumiset, mahdolliset treenitauot ja kuormittava elämäntilanne vaikuttavat paljon! 


Jos tuntuu, ettei kehitystä ole tullut, niin vertaa nykyistä tilannettasi aiempaan realistisesti ennen kuin lyttäät itsesi maanrakoon tai käännät koko treeniohjelmasi päälaelleen.


Valmennukseen?


Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kasvattaako kyykky tasapainoiset reidet?

Pitääkö ruokavaliota muuttaa jos sairastuu?

Mitä eroa on itsekurilla ja itsesäätelyllä?




TAKAISIN






Loading...