Miten puhut itsellesi? Osa 1

Somevaikuttajat jauhavat kyllästymiseen asti itsensä rakastamisesta. Hyvähän niiden on puhua, kun niillä on täydelliset kropat ja elämät ja itse olet korkeintaankin keskinkertainen.

Totuus kuitenkin on se, että kukaan ei tule onnelliseksi täydellisen kropan tai näennäisesti täydellisen elämän myötä. Parhaankin kropan omistaja voi pitää itseään rumana ja löytää kehostaan vain virheitä. Vastaavasti ihminen, jonka kroppa ei välttämättä ole miljoonia tykkäyksiä kirvoittava instaveistos, voi olla maailman tyytyväisin ulkonäköönsä. 

Eikä tämä päde vain ulkonäköön. Itsestään on hyvä arvostaa myös muita piirteitä, koska koko itsearvostus ei voi perustua ulkonäköön. Moni pitää salikävijöitä narsistisina kehonpalvojina, mutta totuus on paljon monisyisempi; treenaamalla saa voimaa, treenissä saa ylittää itseään, treeni tuo merkitystä elämään ja ruokkii pystyvyyden tunnetta. Moni voi aloittaa treenin halutessaan muokata kroppaansa, mutta löytääkin treenistä itselleen niin paljon muutakin merkitystä, että itsearvostus kasvaa kehon muutoksista riippumattakin. Toki ohessa muokkautuva kehokin voi tuoda iloa ja tyytyväisyyttä omaan itseensä, mutta se ei enää ole koko syy.

Mutta miten itseä sitten voi alkaa rakastaa kun on aina pitänyt itseään rumana ja tyhmänä porsaana? No ihan ensimmäisenä voi korjata sen, miten puhuu itselleen ja miten ajattelee itsestään. Kuulostaa ehkä tyhmältä, että itsetunto kohenisi sillä, että väittää itselleen olevansa huikea tyyppi, vaikka oikeasti uskoo muuta. Mutta ei turhaan sanota, että: “Fake it ‘till tou make it”. Kun on puhunut itselleen rumasti vuosia, on alkanut uskoa niihin puheisiin. Mutta saman voi tehdä toisinkin päin. Laita stoppi sille, että mollaat itseäsi puheissa tai ajatuksissasi. Ruma puhe itsestä ei muuta mitään, se ei muuta niitä ominaisuuksia, joista et pidä itsessäsi, eikä se toimi muille anteeksipyyntönä “virheistäsi”. Se ei kerta kaikkiaan kehitä sinua, joten jos et voi puhua itsestäsi nätisti, kokeile aluksi olla hiljaa tai puhu vaikka säästä. Pikku hiljaa käännä ajatuksiasi siten, että kun ajattelet tai puhut itsestäsi rumasti etsit heti yhden ominaisuuden, josta voit ajatella tai sanoa jotain hyvää. Se voi olla mitä tahansa: kuten vaikka se, että aamulla kaadoit tosi hyvin kahvit kuppiin etkä spillannut yhtään yli. Hiljalleen tulet paremmaksi tässä ja alat löytää muitakin kehuttavia asioita. Keskity myös ennen kaikkea asioihin, joissa olet tullut paremmaksi; jos ennen kaadoit kahvit joka aamu syliisi, keskity siihen, että olet petrannut mahtavasti kun nyt kaadat kahvit päällesi enää kuutena aamuna viikossa. Tai jos koet, että olet heikko penkkipunnerruksessa, ajattele sitä, että vuosi sitten sait pelkän tangon nostettua vain kerran ja nyt nostat sen jo kolmesti. Muista, että pienikin edistys on edistystä.

Itseään voi siis rakastaa ja arvostaa sellaisenaan kuin on ja silti saa pyrkiä muutokseen. Muutosta kun voi tavoitella siksi, että rakastaa itseään, eikä siksi että vihaa itseään.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Pelkkä tavoite ei riitä

Mutka matkassa?

Saneleeko genetiikka sen, kuinka paljon voi kehittyä?