Saneleeko genetiikka sen, kuinka paljon voi kehittyä?

Instaa selatessa ruutuun työntyy toinen toistaan lihaksikkaampia fysiikoita kun taas peilistä tuijottaa kuukaudesta toiseen sama ruippana. Miksi luoja soi kaikille muille kehityksen geenit ja sinua paiskattiin pulkannarun perimällä?

Onko totta, että genetiikka sanelee sen, kuinka paljon ihminen voi saada tuloksia aikaan ja mistä tietää kuinka pitkälle voi itse kehittyä?

Kenenkään ei käy kieltäminen etteikö geeneillä olisi näppinsä pelissä lihaskasvussa, mutta eivät geenit sanele kaikkea kehitystä. Se on selvä, että jos kaksi ihmistä tekevät samalla treeniohjelmalla ja syövät samalla tavalla, toinen voi kehittyä valtavasti lyhyessäkin ajassa, kun taas toinen ei saa minkäänlaista kehitystä aikaan. Helposti päätellään, että toisella on genetiikka kunnossa ja toinen on ns. non-responder, eli henkilö, joka ei vain kehity. Tosiasiassa todennäköisesti myös tämän henkilön on täysin mahdollista kehittyä, kun ohjelmaa vain säädetään hänelle sopivammaksi. Voi olla että kehittyäkseen hänen pitää tehdä huomattavasti enemmän (tai joskus jopa vähemmän) ja syödä eri tavalla.  Mutta se on varmaa, että jokaisella on mahdollisuus kehittyä, kun hommat tehdään oikein, itselle sopivalla tavalla ja hommia tehdään pitkäjänteisesti. 

Geenit voivat siis sanella sitä, kuinka helposti kehitystä tulee ja millaisiin ohjelmiin ja ruokamääriin kunkin kroppa vastaa, mutta geenejä tärkeämpää roolia kuitenkin näyttelee halu tehdä asioita. Moni upea fysiikka painetaan helposti loistavan genetiikan piikkiin ja unohdetaan, että taustalla on todennäköisesti kovaa, tinkimätöntä ja pitkäjänteistä työtä. Itseä ei kannata siis verrata muihin, koska koskaan et voi tietää miten pitkän matkan ja kovan työn toinen on tehnyt kehityksensä eteen. 

On ihan turha surkutella omaa heikkoa genetiikkaansa, koska genetiikka on asia, jota ei voi muuttaa. Asia johon jokainen meistä voi kuitenkin vaikuttaa on se, että asiat tehdään tarkasti ja kehityksen metsästykseen ollaan oikeasti valmiita panostamaan. Ruokavalion, treenien kovuuden ja toisaalta myös palautumisen tulee olla oikealla tasolla ja tarpeeksi pitkään. Pitkäjänteisyys, kova työ ja se, että uskoo itseensä vievät loppupeleissä paljon pidemmälle, kuin pelkät hyvät geenit. Kova työ ajaa usein lahjakkuuden ohi jos lahjakkuutta ei tueta kovalla työllä.

Miksi siis hukkaisit aikaa stressaamalla sitä kuinka pitkälle voi päästä geeniesi puolesta tai miksi tekisit tai jättäisit tekemättä itsellesi tärkeitä asioita siksi, että et ole varma voitko päästä niin pitkälle kuin ehkä unelmissasi toivoisit. Kuulemme TODELLA usein fysiikkalajeissa kisaamisesta kiinnostuneilta henkilöiltä lauseen “En lähde tavoittelemaan kisalavoja jos en voi menestyä”. Miksi näin? Eikö se, että tykkää siitä mitä tekee, ole tärkeämpää kuin muovinen pytty? Kuvittele, että sinulla on huippugeenit mutta inhoat sitä mitä teet.: onko silloin voittokaan muka menestystä? Jos sinulla puolestaan on fysiikkalajeihin vähän heikommin sopivat geenit, mutta raskastat sitä mitä teet: silloinhan tekeminen on jo itsessään palkinto ja voit ajatella sitä menestyksenä.

Epäilys ja epäusko tappavat enemmän unelmia kuin huono genetiikka, joten sen sijaan, että murehtisit geenejäsi, katso sen sijaan mitä saat aikaan tekemällä työtä. 

On totta, että joillakin kehitys on suuremman työmäärän takana kuin toisilla ja etenkin silloin kova tahto ja työmoraali punnitaan. Ja kun työtä jaksaa tehdä tinkimättä ja matkasta nauttien, jonain päivänä kaikki se kova työ palkitaan varmasti!

Kaikki kehittyvät kyllä kun ohjelma säädetään itselle sopivaksi ja tekemisen laatu on kohdillaan, joten miksi himmailisit kehitystäsi siksi, että kuvittelet, etteivät geenisi palvele tavoitteitasi.

Process BAO -valmennuksessa varmistat, että keräät kaikki ulottuvillasi olevat gainssit talteen!

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Mikä ihmeen treenivolyymi?

Failureen iankaikkisesti aamen?

Asiaa kehonhuollosta