Tunteiden taistelua

Maanantaina näytät superhyvältä ja olo on vahva, lihaksikas ja timmi. Tiistaina peilistä katsoo muodoton perunasäkki, joka näyttää siltä, ettei ole käsipainoa koskaan nähnytkään.

Keskiviikkona olo on lihava ja päätät alkaa dieetille, koska jotain on tehtävä. Lauantaina tuntuu, siltä, että dieetti on purrut, olo on voittamaton ja nyt voi alkaa kehityskaudelle.

Ylläolevassa esimerkissä on noin viikko, mutta sama kaava voi pyöriä viikon aikajänteen sijaan päivän, useamman viikon, kuukauden tai useamman rytmissä.

Oleellista on se, että kaava kannattaa tunnistaa ja siihen kannattaa puuttua, koska muuten vaarana on ikuinen kierre, jossa olet jatkuvasti dieetillä tai bulkilla ilman, että saat kummastakaan mitään tuloksia. Sen sijaan kannattaa laatia pitkäjänteinen suunnitelma, jota voi noudattaa tunteiden mylläkästä piittaamatta. Koska jos ollaan rehellisiä, ongelmana ei yleensä ainakaan kovin lyhyellä aikavalilla ole se, että olisit lyhyessä ajassa lihonut/laihtunut/menettänyt/kasvattanut lihasta, vaan ongelman ytimessä ovat omat, täysin normaalit tunteiden vaihtelut ja mahdollisesti niiden mukanaan tuoma epävarmuus omasta tekemisestä. Tuoko tekeminen tulosta? Entä jos suunta onkin väärä? Pitäisikö tulosta tulla nopeammin? Menetänkö tulokseni, jos lepään viikon? Syönkö tarpeeksi vai syönkö liikaa? Kysymysten ketju voi olla loputon.

On täysin normaalia ja hyväksyttävää, että mielialat vaihtelevat. Itsevarmimmillakin on heikot hetkensä ja se on ihan ok! Kenenkään ei tarvitse olla joka päivä 110% terässä ja liekeissä, vaan epävarmuudenkin tunteet on hyväksyttävä ja niitä kannattaa opetella ymmärtämään. Tällaisissa tapauksissa harvoin oikea rangaistuskohde on oma kroppa, vaan työstettävä osio onkin oma mieli ja luottamus omaan tekemiseen ja siihen, että pitkäjänteisyys palkitaan lopulta. Kuten vaikka lihaksen kasvattaminen, oman mielen ja omien tunteiden tulkitsemisen oppiminen on yhtä lailla kehitystä!

On enemmän kuin tavallista, että esimerkiksi lepoviikolla tai vaikka flunssapaussin aikana mieli alkaa tehdä tepposia ja olo tuntuu epäonnistuneelta lusmulta tai ainakin siltä, että kaikki lihakset katoavat kuin taikaiskusta ja kaikki on aloitettava alusta. Himoliikkujalla myös jo yksi treenivapaa päivä voi laskea mielialaa. Sen sijaan, että huonon hetken sattuessa moittisi itseään epäonnistumisesta, rutistelisi makkaroita peilin ääressä tai päättäisi pyhästi aloittaa dieetin, kannattaakin opetella tunnistamaan voivatko mielialan heilahdukset ja itse-epäilyksen hetket johtua rutiinien muutoksesta, väsymyksestä, epävarmuudesta tai siitä, että olo vain tuntuu veltolta koska ei ole käynyt salilla. 

Harvoin vika on siis itse tekemisessä. Jos treenaat säännöllisesti ja tavoitteisiisi nähden sopivasti, haluat kehittyä ja syöt laadukkaasti ja tavoitteitasi tukevasti, voit olla melko varma, että äkillisille suunnanmuutoksille tekemisessäsi ei ole tarvetta, vaan seuraavaa steppiä voi miettiä tovin ja mutustella asiaa vaikka yhdessä valmentajan kanssa. Kompastuksia ja 

vaikeita hetkiä tulee varmasti, mutta pitkän aikavälin selkeä suunnitelma auttaa luottamaan omaan tekemiseen ja tasoittaa polkua kohti tavoitteita vaikeinakin hetkinä.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Iskikö kaamosväsymys?

Koska voi taas aloittaa treenit kun on ollut kipeänä?

Tekeekö six pack onnelliseksi?