Älä turhaan murehdi potentiaaliasi

Janoamme kehitystä ja siksi on luonnollista, että yritämme etsiä vastausta siihen kysymykseen, että paljonko lihasmassaa ihmisen on mahdollista saavuttaa. Mikä on oma potentiaali ja mihin asti itse voisi päästä? Haluamme vakuuttua siitä, että kaikki ponnistelumme tullaan lopussa palkitsemaan ja että juuri meidän on mahdollista kehittyä huipputasolle.

Pohtiessamme kuumeisesti sitä, onko meidän mahdollista saavuttaa maailman huippu, tulemme harvoin ajatelleeksi, että oikeasti emme tee sillä tiedolla mitään. Tieto siitä, että joku on saavuttanut sen, mitä mekin haluaisimme saavuttaa, ei edistä omaa kehitystämme. Tiedämme esimerkiksi, että jossain joku ihminen juoksee 100 metriä aikaan 9,58 sekuntia, mutta se ei tarkoita, että me tulisimme ikinä pystymään moiseen vaikka omistaisimme koko elämämme sille. 

Ja silti maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka harjoittelevat juoksemista joka päivä intohimoisesti tietäen, etteivät ikinä tule juoksemaan moista aikaa. 

Sama pätee fitneksessä ja kehonrakennuksessa: suurin osa ei ikinä tule voittamaan Olympiaa ja he tietävät sen. Silti he treenaavat, ruokailevat ja lepäävät kuin voitto olisi mahdollinen jonakin päivänä. Silti he tekevät kaiken intohimolla ja omistavat harrastukselleen valtavasti aikaa ja vaivannäköä. He saattavat seurata maailman huippujen uraa, treenaamista ja kehittymistä hakien inspiraatiota. He tekevät kaiken ollakseen parhaita versioita omasta itsestään, koska kenenkään muun geenejä he eivät voi saada.

Kuulemme tiimissämme usein fitness- tai kehonrakennusuraansa aloittelevilta, että kisaamaan lähteminen ei kiinnosta, mikäli voitto ei ole mahdollinen. Jo uran alussa siis todetaan, että homma on turhaa, jos huipulle ei ole mahdollista päästä (mielellään ensimmäisellä kisakaudella). Näin mustavalkoinen ajattelu voi aiheuttaa sen, että ura lopahtaa ennen aikojaan, jolloin huippua ei ainakaan saavuta koskaan. Tai vielä pahempaa: tämän upean urheilulajin todellinen suola jää huomaamatta. Lajin todellinen anti ei ole voitoissa tai pytyissä: se on itsensä kehittämisessä ja itsetuntemuksessa, kokemuksissa, koettelemuksissa ja niissä elämäntaidoissa, joita laji opettaa ja joiden sovellutukset eivät rajoitu vain urheilun pariin: pitkäjänteisyys, tavoitteellisuus, määrätietoisuus, tahdonvoima ja kyky löytää keinot itsensä toteuttamiseen.

Omaa genetiikkaansa ei voi valita, joten jokainen ei tule pääsemään huipulle. Se ei tarkoita, etteikö lajin harrastaminen silti kannattaisi. Se, että pyrkii OMAAN parhaaseensa ja kehittää syntymässä saamastaan aihiosta upeimman mahdollisen veistoksen, on kaikki mitä kukaan voi tehdä. Toisilla se riittää maailman huipulle, toisilla ei, mutta se on varmaa, että jos lajia rakastaa, se tulee antamaan niin paljon muutakin kuin näyttävän fysiikan, että se todellakin kannattaa.

Se, ettei saavuta maailman huippua, ei ole potentiaalin hukkaamista. Se ettei pärjää heti ensimmäisellä kaudellaan, ei ole syy lopettaa. Menetetty potentiaali on sitä, jos ei näe kaikkea sitä kullan arvoista oppia, kokemusta ja intohimoa, mitä laji voi parhaimmillaan antaa.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Jarruttaako vaativuus kehitystäsi?

Haaveena fysiikkalajit?

Ovatko makeutusaineet vaarallisia?