Kana ja riisi kasvattavat lihasta ja polttavat rasvaa parhaiten?

Se kehittyy parhaiten, joka uhraa eniten? Jos on kykenevä syömään vuodesta toiseen kuivaksi keitettyä maustamatonta kananrintaa ja jasmiiniriisiä, menestys on kirjoitettu tähtiin? Jos syömäsi ruoka ei maistu miltään, olet ehkä uhrannut tarpeeksi voidaksesi menestyä? Kasvaako lihas oikeasti paremmin jos kanaa ei mausta ja jos puputtaa samaa ruokaa joka päivä vuositolkulla?

Tämä artikkeli ei tuomitse sitä, jos sinulle on ok syödä vuodesta toiseen maustamatonta kanaa ja riisiä. Tämä artikkeli ei tuomitse jos et välitä ruokasi mausta ja jos saman ruoan syöminen päivästä toiseen on sinulle mielekästä ja kätevää. Se on täysin ok.

Tämä artikkeli taklaa sitä, jos joku kuvittelee, ettei voi ikinä saada tuloksia lihaskasvun tai rasvanpolton saralla siksi, että nauttii hyvänmakuisesta ruoasta ja pitää vaihtelusta aterioillaan.

Kana, riisi ja parsakaali mielletään perinteisesti toimivaksi bodyruoaksi, joilla lihas kasvaa, rasva palaa ja kehonkoostumus muuttuu. Kyseinen bodyruoka on toki terveellistä ja ravitsevaa, mutta se, mikä tekee siitä bodyruokaa, on se, että se on ennen kaikkea “helposti hallittavaa”. Kana on vähärasvaista proteiinia laadukkaalla aminohappokoostumuksella ja riisi lähes täysin hiilaria. Rasvat otetaankin sitten vaikkapa oliiviöljystä, joka on 100% rasvaa hyvällä rasvahappokoostumuksella. Makrojakaumaa on helppo hallita, kun proteiini otetaan kanasta, hiilarit riisistä ja rasvat öljystä. Voidaan varmistua, että kroppa saa sen, mitä tarvitsee laadukkaassa muodossa ja energiansaantia on helppo kontrolloida. Kehitys- tai dieettikauden mukaan näiden ruoka-aineiden suhteita voidaan muutella ja siinä kohtaa kun hiilaria päätetään leikata pois riittävän energiavajeen varmistamiseksi, jätetään vain riisiä pois. Helppoa ja kätevää. Muttei välttämättä kulinaristille läpihuutojuttu.

Kulinaristille hyvä uutinen on kuitenkin se, että kroppa ei tee eroa sille, otetaanko samat ravintoaineet herkullisesta vai tylsänmakuisesta ruoasta, olettaen että ruoan laatu on kuitenkin jotakuinkin yhtä hyvä. Kunhan keho saa kaiken tarvitsemansa, eli riittävästi laadukasta proteiinia sopivina annoksina ja sopivin ateriavälein, riittävästi rasvaa ja etenkin välttämättömiä rasvahappoja, riittävästi kuitua, kivennäisaineita ja vitamiineja sekä tavoitteisiin sopivassa suhteessa hiilihydraatteja, ruoka-aineiden lähteellä tai maulla ei ole lopulta valtavaa merkitystä. Tämä ei tarkoita, että olisi edelleenkään terveellistä täyttää päivän makrot uppopaistetuista ruoista, karkista ja muffinsseista. Totta kai ruoan laatu merkitsee, mutta terveellistä ruokaa voi ajatella monipuolisemmin kuin vain kanana ja riisinä. 

Ruoka-aineita on hyvä opetella ajattelemaan laajemmin: päivän proteiineja ei ole pakko ottaa puhtaasti proteiinia sisältävistä ruoka-aineista, vaan etenkin kehityskaudella kannattaa laajentaa ruokavalikoimaansa. Monissa hyvissä ja terveellisissä ruoka-aineissa on erilaisissa suhteissa proteiineja, rasvaa ja hiilaria ja niitä voi siitä huolimatta nauttia ja kehittyä siinä missä kanalla ja riisilläkin, niiden määrät tulee vain sovittaa omiin tarpeisiin ja tavoitteisiin.

Ruokavalion monipuolisuus on kehityskaudella hyve! Monipuolinen ruokavalio voi auttaa ehkäisemään erilaisia suojaravintoaineiden puutostiloja ja pitää tekemisen mielekkäänä. Ruokavalion ei joka päivä välttämättä tarvitse olla jokaisen suojaravintoaineen osalta huippuunsa optimoitu, vaan ruokavaliossa voi olla vaihtelua päivien välillä.

Lisäksi ruokavalion monipuolisuus voi edistää ruoansulatuselimistön hyvinvointia. Erilaiset vatsavaivat ovat nykyisin monelle arkipäivää jossain kohtaa elämää. Ruokavalion yksipuolisuus voi altistaa vatsaongelmille etenkin silloin kun tutusta ruokavaliosta poiketaan hiemankin. Jos välttelee gluteenia kuin ruttoa ilman hyvää syytä ja kerran kuussa vetäisee “cheat mealina” kuusi patonkia, tai jos maitotuotteille on antanut myrkkyleiman, mutta kahden viikon välein paketti jäätelöä on must, on selvää, että maha reagoi. Monipuolinen ruokavalio, joka sisältää “kohtuudella kaikkea” voi toimia myös hyvänä siedättäjänä ruoansulatukselle, jotta se osaa käsitellä vähän kaikkea ilman isompia ongelmia.

Lisäksi monipuolinen ruokavalio voi edistää ruokavaliossa pysymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki viikot vetää orjallisesti vain kanaa ja riisiä, voi käydä niin hassusti, että viikonloppuna antaa itselleen luvan “ottaa rennosti” eli tunkea nassuunsa kaikkea “ruokavalioon kuulumatonta” kaksin käsin. Tämä on kohtalaisen normaali ihmismielen reaktio ehdottomuudelle ja jossain kohtaa ruokien luokittelu “hyviin” ja “pahoihin” todennäköisesti kostautuu “kovimmankin pään” omaavalle kehonmuokkaajalle. Monipuolinen ruokavalio johtaakin usein pitkällä aikavälillä parempiin tuloksiin kehonkoostumuksessa, sillä usein “rennosti ottamiset” ja "cheat mealit" johtavat yllättävään suureen energiansaantiin, jolloin lopputuloksena voi olla tilanne, jossa pikkuhiljaa kerrytetään rasvaa. Tai pahempaa: viikot nitkutellaan liian vähillä energioilla, jotta viikonloppuna voitaisi lihomatta ilotella ruoalla. Tällöin tuskin voi odottaa kehitystä lihaskasvussa, koska keho ei saa tarpeeksi energiaa kehittyäkseen.

Tässäkin kohtaa jokaisen tulee löytää oma tiensä. Jos olet tyytyväinen kanaan ja riisiin, jatka samaan malliin! Se on hyvää ja ravitsevaa ruokaa ja jos homma toimii, miksi muuttaisit mitään? Jos taas jatkuvasti voivottelet tylsää ruokavaliota, lipsut siitä tai huomaat rajoittuneesta ruokavaliosta johtuvaa ei-toivottua syömiskäyttäytymistä, niin voisitko harkita tekeväsi asioita toisin?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kuinka paljon proteiinia tarvitaan kehityksen varmistamiseksi?

Miksei rasva pala?

Voiko aamulla treenata tyhjällä vatsalla?