Miten puhut itsellesi? Osa 2

Edellisessä osassa käsiteltiin itsestään puhumista, eli sitä, miten itseään voi oppia pitämään arvossa. Tässä osassa käsitellään enemmänkin sitä, mitä kaikkea itselle tuleekaan uskoteltua, eli miten psyykkaat itseäsi kun kyse on toiminnasta?

Tuttu juttu: tulet töistä kotiin ja ajattelet olevasi niin tosi tosi väsynyt. Siis ai kamala, ihan loppu. Kaput. Menet kotiin ja kerrot se varmuudeksi puolisollesikin. Ja sitten kerrot itsellesi, että olet niin loppu, kaput, puhki, poikki, että saat tänään syödä suklaata vaikka piti laihduttaa. Niiiiin loppu olet että et edes kyllä kävelylle jaksa ja salin todellakin skippaat.

Eikä sillä, ihminen SAA olla myös väsynyt. Mutta pysähdy hetkeksi miettimään ennen kuin heittäydyt väsymykseesi vellomaan. Oletko nukkunut hyvin? Oletko väsynyt henkisesti vai fyysisesti? Onko se ehkä kovaa stressiä? Voisiko stressiä helpottaa jollain, vaikka saamalla ajatukset muualle salilla? Vai eikö vain kiinnosta? Oli vähän rankka päivä eikä motivaatio tehdä treeniä ole ehkä huipussaan, joten voiko olla että puhut itsellesi niin pahan väsymyksen, että sen varjolla saat perua aiemmat suunnitelmat?

Samaan tapaan ajatuksen rajoittava voima esiintyy ihan missä tahansa elämän osa-alueella: 

“En voi tehdä maastavetoa ikinä koskaan milloinkaan, koska minulla on joskus ollut välilevyongelma.”

“En voi käyttää maitotuotteita koska joku guru sanoi että ne tappaa ja naapurin Pirjokin on maidolle allerginen.”

“En voi ikinä saavuttaa lihaksikasta vartaloa koska mun geenit ei oo hyvät.”

“En voi käyttää vihreää paitaa koska se ei sovi silmieni väriin.” 

Tavoitat varmaan ajatuksen. Itseään voi rajoittaa ihan valtavasti, jos ei ikinä pysähdy pohtimaan, mistä moiset ajatukset kumpuavat ja mitä perusteluja niiden takana on.

Itsensä ja kroppansa kuuntelu pitää ottaa tosissaan, eli jos on väsynyt, pitää levätä. Mutta ihminen on loistava valehtelemaan itselleen, eli itselleen on helppo keksiä miljoona täysin uskottavaa selitystä ja perustelua asioille ja teoille tai tekemättäjättämisille.

Aina ei ole helppoa erottaa uskottavia tekosyitä aidoista syistä, mutta sekin on aihe, jossa voi kehittyä. Kun huomaat jotakin tekemistä rajoittavan uskomuksen tai ajatuksen, pysähdy pohtimaan, MIKSI ajattelet niin ja onko ajatus perusteltu. Jos löydät esimerkiksi kolme aidosti hyvää perustelua rajoittavalle ajatukselle, voit siirtyä pohtimaan, millaisia toimenpiteitä näiden perustelujen pohjalta on hyvä tehdä.

Vastaavasti ajatuksen voima toimii myös toiseen suuntaan. Uskomalla omaan tekemiseensä ja oikein puhumalla tai ajattelemalla voi saada itselleen ihan valtavasti voimaa tehdä asioita! Olipa se sitten kova kyykkysarja ennätyspainoilla tai jonkin uuden harrastuksen kokeileminen tai ihan vain rankan päivän jälkeen kävelylle raahautuminen. Pieni sukellus omiin aivoihin ja ajatusten ja fiilisten perusteleminen itselle voikin yllättää iloisesti.

Ehkä olit rankan päivän jälkeen väsynyt. Mutta lakkasit ajattelemasta, että olet tajuttoman väsynyt ja pohdit mistä moinen tunne kumpuaa ja voiko sille tehdä jotain. Ehkä huomaat, että olitkin nukkunut hyvät yöunet ja treeneistäkin olit itseasiassa aika hyvin palautunut, mutta se olikin työstressi, joka uuvutti sinua. Joten sen sijaan, että olisit ajatellut työasioita suu täynnä suklaata, päätitkin lähteä irrottamaan ajatuksiasi työstä ja suuntasit salille kolistelemaan rautaa. Ja hups vain, et ole enää väsynyt!

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Miten puhut itsellesi? Osa 1

Pelkkä tavoite ei riitä

Mutka matkassa?

Saneleeko genetiikka sen, kuinka paljon voi kehittyä?