Jostakin syystä myytit, että proteiinista ei imeytyisi kuin tietty määrä tai ettei nautitusta proteiinimäärästä menisi hyötykäyttöön kuin tietty osa ja loppu muuttuisi rasvaksi, elävät sitkeästi. Kumpikaan myytti ei kuitenkaan bodareiden iloksi pidä paikkaansa!
Suomalaisten ravitsemussuositusten mukainen päivittäinen proteiininsaanti on 18-64-vuotiaille noin 1,1-1,3 grammaa per painokilo 18–64-vuotiaille ja yli 65-vuotiaille noin 1,2–1,4 grammaa per painokilo.
Paljon liikkuvalle ja lihaskasvumielessä treenaavalle päivittäisen proteiininsaannin kannattaa kuitenkin olla tätä suurempaa.
Tavoitteellisen salitreenaajan suositus on noin 1,6-2,2 grammaa proteiinia per painokilo päivässä, mutta aika vastikään on todettu, että tätäkin suuremmista määristä voi olla lisäiloa lihaskasvulle ja dieetillä esimerkiksi lihasten säästämiselle. Jopa yli 3 grammaa per painokilo päiväsaannista voi olla lisähyötyä proteiinisynteesille vähäisempään saantiin nähden. Proteiinisynteesi on kehon tapahtuma, jonka lopputulemana on lihaskasvua, mikäli proteiinien rakennus ylittää niiden hajottamisen.
Lisäksi myytti siitä, että proteiinia imeytyisi kerralla vain noin 30-45 grammaa on nyt kumottu! Melko vastikään on saatu lisää näyttöä siitä, että jopa vielä 100 gramman kerta-annokset proteiinia vaikuttivat proteiinisynteesiin positiivisesti ja ne nostivat proteiinisynteesin tasoa enemmän kuin pienemmät kerta-annokset. Eli koko 100 grammaa proteiinia meni hyötykäyttöön!
Reilu proteiininsaanti on hyvä tapa varmistaa, ettei lihaskasvu jää kiinni ainakaan rakennusaineiden puutteesta ja reilulla proteiininsaannilla myös varmistetaan tehokasta proteiinisynteesivastetta treenin jälkeen. Etenkin dieetillä riittävä ja mieluummin jopa hieman yläkanttiin laskettu proteiininsaanti parantaa proteiinisynteesiä, joka voi dieetillä muuten olla energiavajeen vuoksi heikompi, ja näin säästää enemmän lihasta ja jopa rakentaa sitä lisää.
Mikäli proteiinia nauttii yli oman tarpeen, niin "ylimääräinen" proteiini voidaan myös käyttää energiaksi siinä missä hiilarit ja rasvatkin. Proteiinin hyödyntäminen energiaksi on kuitenkin melko energiaa vievä prosessi. Se, että proteiinit pilkotaan niin, että niistä saadaan energiaa, kuluttaa jo itsessään kohtalaisesti energiaa, kun taas rasvat ja hiilarit saadaan melko energiatehokkaasti käyttöön. Ylimääräinen proteiini ei siis yhtäkkiä vain muutu rasvaksi tai ole turhaa, vaan se voi myös toimia energianlähteenä siinä missä muutkin ravintoaineet.
Terveille aikuisille reilu proteiinin saanti ei ole vaarallista, kun se pysyy järkevällä tasolla. Terveelle bodarille reilun proteiininsaannin ainoa kääntöpuoli on, että esimerkiksi dieetillä valtavat proteiinimäärät saattavat viedä ruokavaliosta tilaa hiilareilta ja rasvoilta. Eenergiamäärien ollessa kovin rajatut on hyvä varmistaa, että mukaan mahtuu järkevissä määrin laadukkaita rasvoja, koska ihmisen on pakko saada välttämättömiä rasvahappoja ruokavaliostaan. Lisäksi mukaan on hyvä mahduttaa myös hiilarin lähteitä, koska niistä puolestaan saa tärkeitä suojaravintoaineita ja esimerkiksi kuituja.
Sinua voisi kiinnostaa myös: