Kehonkoostumusmittarit, uhka vai mahdollisuus?

Markkinoilla pyörii jos jonkinmoista kehonkoostumusmittaria ja joka toinen liikuntakeskus tarjoaa kehonkoostumusmittauksia eri välineillä. 

Moni treenaaja tahtoo tietää oman rasvaprosenttinsa ja seurata lihasmassansa kasvua kehonkoostumusmittausten avulla, mutta onko niistä lopulta hyötyä? Voiko oman kehonkoostumuksensa saada selville mittarilla ja onko sen selvittäminen kehityksen kannalta oleellistakaan?

Tämä artikkeli käsittelee kehonkoostumusmittareita, jotka ovat suhteellisen helposti tavallisen kuluttajan saatavilla, eli artikkeli ei käsittele esimerkiksi tutkimuksissa käytettäviä, hieman hintavamman luokan pelejä.

Yleisimmät kehonkoostumusmittauksen tavat ovat erilaiset sähkövirralla mittaavat laitteet sekä esimerkiksi pihtimittausvälineet.

Erilaiset sähkövirtaan perustuvat laitteet mittaavat sähkövirran kulkua kehossa ja sen perusteella laskevat siihen asetettujen laskukaavojen perusteella kehonkoostumusta. 

Pihtimittauksessa mitataan ihopoimujen paksuutta kehon eri osista ja niiden perusteella laskukaavaa käyttäen mitataan kehon oletettu rasvaprosentti.

Valmennustyössä törmäämme jatkuvasti tilanteisiin, joissa asiakas on käynyt kehonkoostumusmittauksessa ja saanut tuloksen, joka ei joko miellytä itseä tai on ristiriidassa peilikuvan tai salitulosten kanssa. Näemme paljon sitä että esimerkiksi treenijakson alussa käydään mittauksessa, treenataan jakso kovaa ja sitten käydään uudestaan mittauksessa ja laite kertookin, että lihasta on vaikkapa 200g vähemmän kuin viime mittauksessa ennen jaksoa, minkä jälkeen koko treenijakso tulkitaan turhaksi vaikka sarjapainot ovat nousseet, treeni on kulkenut kovaa ja peilikuvakin kertoo kehityksestä.

Sama ilmiö voi päteä dieetillä. Dieetin alussa käydään mittauksessa ja dieetin lopulla käydään mittauksessa, mutta mittauksen tulokset eivät kerro toivottua tarinaa, vaikka dieetti olisi muuten ollut tuloksekas. 

Mikäli kehonkoostumusmittauksissa haluaa käydä, on aina syytä muistaa, että ne eivät kerro absoluuttisesti totutta siitä, missä mennään. Mittauksen perustuvat isolla ihmisryhmän mittausten perusteella tehtyihin laskukaavoihin, eivätkä ne kaavat päde kaikkiin. Myös esimerkiksi sähkövirtaan perustuvien mittauslaitteiden säätöjä muuttamalla voidaan saada samalla mittauskerralla tehdyillä mittauksilla useampiakin erilaisia tuloksia.

Laitteiden kertomat rasvaprosentit, lihasmassan määrä, aineenvaihdunnan taso ja peruskulutus ovat siis täysin laskennallisia arvioita, eivät totuuksia.

Kehonkoostumusmittauksen tuloksia ei siis tule koskaan ottaa kirjaimellisina totuuksina, mutta halutessaan niistä voi seurata sitä, mihin suuntaan oma kehitys mahdollisesti on kulkemassa. Tällöin kehonkoostumusmittausten tulee olla säännöllisiä ja ne tulisi tehdä aina täysin samoissa olosuhteissa, eli esimerkiksi aina samaan aikaan kuukaudesta, samat treenit alla edeltävinä päivinä ja jotakuinkin samassa palautumisen tilassa. Jotta mittaus olisi mahdollisimman vertailukelpoinen, se tulisi aina ottaa aamulla melko pian heräämisen jälkeen ennen syömistä tai juomista ja vessareissun jälkeen.

Pihtimittaus mittaa vain kehon rasvaprosenttia ja voi olla kohtalaisen varma tapa seurata rasvaprosentin muutosta, mikäli mittauksen toteuttaa aina sama kokenut henkilö samalla tavalla. Pihtimittauskaan ei välttämättä kerro absoluuttista totuutta rasvaprosentista, mutta joka kerta samaan tapaan toteutettuna se voi kertoa kehityksen suunnasta, eli siitä, palaako rasva, pysyykö se ennallaan vai tuleeko sitä lisää.

No kannattaako mittauksissa siis sitten käydä?

Mikäli haluat seurata kehonkoostumuksesi muutoksen suuntaa, voit käydä kehonkoostumusmittauksessa, kunhan se on vakioitua ja säännöllistä ja ymmärrät ettei kehonkoostumusmittaus kerro koko totuutta, eikä määrittele sinua ihmisenä. Jos kehonkoostumusmittauksen tulos saa sinut toistuvasti huonolle tuulelle tai epäilemään omaa kehitystäsi, joka muilla mittareilla (treenitehot, voimatasot, peilikuva, mitat, paino, oma olo, palautuminen jne) näyttää olevan oikeansuuntainen, emme missään nimessä suosittele kehonkoostumusmittauksissa käymistä. 

Jos mittaustuloksen ei anna latistaa omaa mieltään tai jos ne jopa motivoivat, niin mittauksissa käymisessä ei ole mitään pahaa.

Esimerkiksi suorituskyky ja vaikkapa peilikuva ovat paljon kehokoostumusmittauksia oleellisempia mittareita kehitykselle!

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Alipalautuminen

Voiko aktiivisuusrannekkeisiin luottaa?

Parempi palautumiskapasiteetti