Dieetti on useimmille aikaa, jolloin on helppo pitää katse tiukasti tavoitteessa. Tulosta näkyy nopeaan tahtiin ja dieettiputki auttaa jaksamaan. Kehityskausi sen sijaan on monelle se aika, jolloin motivaation kanssa tulee ehkä taisteltua eniten ja jolloin on helppo antaa itselleen vähän liikaakin liekaa. Kehitys näkyy hitaasti ja peilikuva vain pehmenee. Fakta kuitenkin on, että se, mitä dieetillä kuoritaan esiin, rakennetaan kehityskaudella, joten kehityskausi on todella tärkeä osa lopputulosta.
Missä kehityskaudella sitten usein mennään metsään?
Määrätietoisuus unohtuu
Kehityskaudella määrätietoisuus ei välttämättä ole yhtä piinkova kuin dieetillä. Peilikuvassa tulokset eivät ole yhtä käsinkosketeltavia kun dieetillä ja mikäli kehityskaudellakin keskittyy liiaksi ulkonäköseikkoihin, kehitys voi jäädä huomaamatta. Kehityskaudella voikin olla mielekkäämpää seurata suorituskykyä ja salituloksia kuin vain kytätä peilikuvaa.
Kehityskaudella on dieettiä enemmän liikkumavaraa, se on selvä. Tuloksia saadakseen ei tarvitse olla supermillin tarkka jokaisen ruokagramman kanssa, mikä voi johtaa helposti siihen, ettei ruokavaliota ja treenejä jakseta tai osata noudattaa samalla säntillisyydellä kuin dieetillä. Fakta kuitenkin on, että perusasioiden pitää olla kunnossa kehityskaudellakin: ruokaa on syötävä riittävästi, monipuolisesti ja terveellisesti, ateriarytmin on oltava säännöllinen eikä proteiininsaannista tule lipsua. Kehityskaudella ruokavalioon mahtuu toki sattumiakin, mutta pääasiassa ruokavalion tulisi näyttää aika samalta kuin dieetilläkin: vain runsaammalta!
Dieetillä itse dieetti ja siihen liittyvät toimenpiteet, kuten ruokavalion noudattaminen ja treenit ovat helposti pääprioriteetti, kun taas kehityskaudella myös muu elämä mahtuu kuvaan paremmin. Jos muu elämä menee toistuvasti treenien edelle, mikä johtaa puolivillaiseen treeniin tai jopa treenien skippailuun, ollaan hakoteillä. Kehityskaudella treenien tulisi olla nousujohteisia ja kovempia kuin koskaan, sillä tavoitehan on kehittyä ja kasvaa. Keskittymisen ja suunnitelmallisuuden on säilyttävä siis kehityskaudellakin!
Mukavuusalue houkuttaa
Kehityskaudella ei tule tuudittautua mukavuusalueelle sen enempää kuin dieetilläkään. Kehityskauden ei tarvitse tai kannatakaan olla samanlaista suoritusputkea kuin dieetin, mutta oma mukavuusalueensa pitää pystyä ylittämään kehityskaudellakin. Olipa kyse sitten kovista treeneistä tai siitä, että tarvittaessa uskalletaan nostaa painoa ja rasvaprosenttia ylemmäs!
Moni tuottoisa kehityskausi jää vajaaksi sen vuoksi, että pelätään painonnousua eikä sen vuoksi uskalleta syödä riittävästi tai vastaavasti ajaudutaan kierteeseen, jossa rajoitetaan syömistä, ylensyödään, rajoitetaan, ylensyödään jne. Tällöin vaarana on, että kehityskausi ei ole yhtenäinen eikä lopulta saada kehitystä aikaan juuri lainkaan.
Liian lyhyet jaksot plussakaloreilla tai jatkuvat dieetin aloitukset syövät pohjia kunnon kehitykseltä, joten kehityskaudella on uskallettava syödä riittävästi muttei niin paljoa, että paino nousee liian nopeaa tahtia. Kokeneelle treenaajalle kehitykseen ei välttämättä enää riitä se, että ylläpidetään kehonpainoa ja yritetään kasvattaa lihasta samalla, eli yritetään vain muuttaa kehonkoostumusta, vaan kokeneen treenaajan tulee yleensä nostaa painoaan maltilliseen tahtiin kehityskauden edetessä, jotta maksimaalisesta lihaskasvusta voidaan varmistua.
Vaikka kehityskaudella lopullinen maali voi näyttää kaukaiselta, kehityskauttaan ei kannata sabotoida lepsuilemalla liikaa. Kehityskaudella motivaation lähteenä kannattaa käyttää maalin ja kehon ulkonäön sijaan kehittymistä ja suorituskykyä. Kehityskaudella tulokset näkyvät ehkä hitaammin, mutta pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää ja viimeistään laadukasta kehityskautta seuraavan dieetin lopulla selviää, että kehityskauteen panostaminen todellakin kannattaa.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Lihakset kipeänä, voinko jo treenata uudelleen?
Voiko rasvaa polttaa paikallisesti?