Voiko tekemisen perustaa itsekuriin?

Montako kertaa olet päättänyt tehdä jotain ja homma on lopahtanut alkuunsa, koska itsekurisi ei ole riittänyt? 

Some vilisee motivaatiolauseita tahdonvoimasta ja “kovaa päätä” pidetään ihailtavana, mutta vaatiiko tulosten saaminen aina kohtuutonta määrää itsekuria?

Moni hakeutuu valmennukseen toiveenaan että valmentaja olisi se, joka “potkii perseelle” ja pakottaa noudattamaan treeniohjelmaa sekä ruokavaliota tarkasti. Harva kuitenkaan haluaa kuulla, että valmentajan tehtävä ei olekaan pakottaa noudattamaan tuloksia tuovaa ohjelmaa, vaan laatia sellainen ohjelma, jota asiakkaan on realistista noudattaa ja joka on asiakkaalle motivoiva ja mielekäs. 

Jos tekeminen vaatii jatkuvaa itsekuria ja itsensä rajoittamista ja ruoskimista, niin vahvinkin murtuu jossain kohtaa. Kun murtuminen sitten tapahtuu, esimerkiksi ruokavaliosta lipsumisena tai treenien skippaamisena, asiakas syyttää helposti itseään epäonnistumisesta ja tahdonvoiman puutteesta. Aina oikea ongelma ei kuitenkaan ole itsekurin puute vaan ohjelma, jonka noudattaminen jo lähtökohtaisesti vaati niin paljon itsekuria, että se alkaa väkisinkin uuvuttaa jossain vaiheessa.

Usein valmentajan tehtävä ei siis olekaan potkia perseelle, vaan löytää tekemiseen sellainen lähestymistapa, jota asiakkaan on mahdollista noudattaa ilman kohtuutonta itsekuria.

Otetaan käytännön esimerkki:

Sinulla on kaksi työtä ja kolme lasta etkä ole ehtinyt salille kuukausiin. Nyt haluat kuitenkin taas huolehtia itsestäsi ja kasvattaa lihasta. Uskot että se vaatii viisi salitreeniä viikossa ja grammantarkan ruokavalion, jossa syödään vain parsaa ja kanaa. Et ole ennen juuri liikkunut ja olet syönyt vähän mitä sattuu.

Vaihtoehto 1: Palkkaat valmentajan ja vannot että voit treenata 5 kertaa viikossa salilla ja syödä grammantarkasti kovalla dieetillä. Aloitat kauhealla höökällä ja taistelet joka päivä saadaksesi itsesi lähtemään salille ja jaksaaksesi syödä ruokavalion mukaan. Viiden viikon jälkeen väsyt, syöt kuusi munkkia ja lopetat koko touhun.

Vaihtoehto 2: Palkkaat valmentajan ja kerrot kiireisestä elämäntilanteestasi. Sovitte että alat käydä salilla 3 kertaa viikossa ja syödä säännöllisesti ja lisäät jokaiselle aterialle proteiinilähteen ja kasviksia/marjoja/hedelmiä, mutta syöt samaa ruokaa muun perheen kanssa. Alkuun vaatii vähän itsekuria ja muistamista, että saat lähdettyä aina salille ja muistat syödä säännöllisesti. Saat kuitenkin virtaa treeneistä ja koko perhe syö nyt terveellisemmin. Uudet tavat juurtuvat ja saavutat hyviä tuloksia. Huomaat vuoden päästä ettei sinun tarvitse enää edes ajatella ateriarytmiä tai kasvisten syömistä, vaan homma sujuu jo itsestään ja treenaamisestakin olet oppinut nauttimaan.

Erittäin hyviin tuloksiin ei aina vaadita sinulta KAIKKEA kapasiteettiasi ja tahdonvoimaasi, vaan monesti maltillisempi tekeminen riittää, kunhan sitä tehdään pitkäjänteisesti. 

Toki omien tavoitteiden sekä tekemisen pitää kohdata. 

Mieti rehellisesti MITÄ olet OIKEASTI valmis tekemään tavoitteidesi eteen PITKÄJÄNTEISESTI. Moni jaksaa joitain viikkoja painaa tukka putkella vain tahdonvoimalla ja itsekurin turvin, mutta pitkällä aikavälillä tekemisen täytyy joko juurtua selkärankaan tai tuoda mielihyvää, jotta sitä jaksaa jatkaa.

Täysin selkärangaton ei toki kannata olla, vaan uusien tapojen opettelu voi alkuun vaatia itsekuria, jotta uudet rutiinit oppii, mutta pidemmän päälle parhaat tulokset saavutetaan, kun tekeminen on mielekästä tai ainakin sellaista, että siitä tulee yhtä automaattista kuin hampaiden pesusta. 

Katso kaikki valmennuksemme täältä.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Koska dieetti kannattaa lopettaa?

Pitääkö ensin dieetata että voi kasvattaa lihasta?

Kehonkoostumusmittarit, uhka vai mahdollisuus?