Olet noudattanut ruokavaliota supertarkasti ja viikonloppuna on aika taas heittää huiviin niin kutsuttu cheat meal. Suomennettuna cheat meal tarkoittaa “huijausateriaa” ja siitä puhuttaessa tarkoitetaan ruokavaliosta poikkeavaa, yleensä melkoisen kaloripitoista ja suurta ateriaa. Usein cheat meal sisältää nautinnollisia ruoka-aineita, joita muutoin ehkä vältellään. Cheat meal voi kuitenkin olla mikä tahansa tarkasta ruokavalion normaaleista aineksista tai määristä poikkeava ateria. Tyypillistä sille on, että sitä ei mitata tai punnita eikä sen kalori- tai makromäärillä vaivata päätä.
Cheat mealit voivat olla tervetullutta vaihtelua ruokavalioon, mutta ne eivät ole pelkästään kiva ja hyvä juttu, sillä niissä voi piillä myös sudenkuoppia. Etenkin jos tavoite on polttaa rasvaa, cheat mealeilla on yllättävänkin helppo saada aikaan junnausta tai jopa takapakkia. Lisäksi cheat mealeilla saattaa olla negatiivisia vaikutuksia psyykkiseen puoleen, etenkin ruokasuhteeseen. Joillakin ne voivat myös aiheuttaa ahmimista ja pahimmillaan cheat meal ei jääkään yhteen vapaaseen, hyvällä omallatunnolla nautittuun ateriaan, vaan sen seurauksena mopo karkaakin käsistä ja lopputulemana tarjottimella on hallinnan menettämisen kokemus ja syyllisyydentunne.
Onko Cheat meal hyvä vai huono juttu?
Cheat meal voi tuoda kaivattua ja kivaa vaihtelua ruokavalion noudattamiseen. Se tarjoaa mahdollisuuden ottaa rennommin ja olla murehtimatta ruokavaliotaan ainakin yhden aterian ajan. Lisäksi se on ehkä mahdollisuus nauttia läheisten seurasta ja sosiaalisesta elämästä hyvän aterian ääressä (tosin: pitäisikö niiden olla poissuljettuja muutoinkaan?).
Cheat Mealilla on siis myös oikein mukavia vaikutuksia, mutta usein kivan tarkoituksen alle piiloutuu himofitnessihmisen pahin vihollinen, eli oma mieli. Liian usein ajatellaan ruokavaliossa pysymisen olevan “oikein” ja siitä poikkeamisen olevan “väärin”. Cheat mealhan on käytännössä “lupa tehdä väärin” tai “lupa syödä kiellettyjä juttuja”. Näin mustavalkoinen ajattelutapa voi johtaa vääristyneeseen ruokasuhteeseen ja syyllisyyden tunteisiin ruokavaliosta poiketessa. Lopulta se voi johtaa jopa häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen.
Mustavalkoinen ajattelutapa tarkan ruokavalion noudattamisen paremmuudesta voi johtaa esimerkiksi ruoka-aineiden ja -määrien moraaliseen arvottamiseen: “parsa on hyväksi, pulla pahasta".
Kun sitten luvan kanssa poiketaan ruokavaliosta, mieli voi olla kohtuuttoman fiksoitunut tuon vapaan aterian odottamiseen ja ajatukset pyörivät vain ruoan ympärillä.
Lisäksi cheat meal voi laukaista esimerkiksi ahmimiskäyttäytymistä, syyllisyydentunteita ja se voi johtaa jopa kierteeseen, jossa ensin rajoitetaan ruokavaliota, jonka jälkeen vedetään cheat överiksi, jota sitten kompensoidaan rajoittamalla ruokavaliota vielä enemmän, jolloin seuraava cheat meneekin taas överiksi, jne. Tämä on riski etenkin dieetillä, kun keho kaipaa muutenkin energiaa kipeästi.
Toinen cheat mealien iso ongelmapuoli on kokonaisenergiamäärä. On miltei mahdoton ymmärtää miten helppo on kertaistumalla syödä tuhansia kaloreita. Etenkin jos cheat venähtää pitkäksi tai useammaksi ateriaksi. On turhaa dieetata kitukaloreilla koko viikko, jos viikonloppuna syö yhdeltä istumalta koko viikon energiavajeen kiinni. Tämä voi kuulostaa mahdottomalta, mutta se on yllättävän helppoa. Lopputuloksena on kärsiä kituuttanut koko viikon eikä saa mitään vastapalkaksi, koska yhden cheatin aikana tilanne nollattiin. Vastaavasti ylläpito- tai kehityskaudella oleva voi kerätä massaa huomaamattaan paljon suunniteltua nopeammin sillä, että syö viikot ylläpitomäärillä tai hieman plussalla, mutta yhdellä cheat mealilla nostaakin viikon kokonaisenergiansaantiaan täysin uusiin sfääreihin.
Cheat mealien sisältämät energiamäärät on vaikea laskea ja siksi niiden vaikutuksia kokonaisuuteen ja omiin tavoitteisiin on likipitäen mahdoton arvioida.
Onko parempia vaihtoehtoja?
Cheat mealien tarvetta voidaan vähentää pitämällä ruokavalio monipuolisena. Ei kannata jämähtää syömään vain riisiä ja kanaa, vaan ruokavaliota kannattaa ajatella laajemmin ja sisällyttää siihen monipuolisesti eri ruokia ja ruoka-aineita. Lihaskasvua ja rasvanpolttoa tukevankaan ruokavalion ei tarvitse maistua pahvilta.
Lisäksi esimerkiksi dieetillä tahti kannattaa pitää maltillisena ja vaikka nälkä jossain määrin kuuluukin dieetille, sen ei tulisi olla niin ytimiä raastava, että ruoka pyörii mielessä 24/7 ja heti kun antaa vähän liekaa, nassuun uppoaa donitsi poikineen.
Myös ehdottomasta mustavalkoisuudesta kannattaa pyrkiä eroon: se, joka pysyy kehityskaudellakin ruokavaliossa 100% ei ole parempi ihminen kuin se, joka pystyy tilanteen mukaan myös joustamaan ruokavaliostaan. Itseasiassa sopivalla joustamisella saadaan usein parempia tuloksia, sillä kuten yllä jo ehkä käy selväksi, täydellisyyteen pyrkiminen ruokavalion suhteen johtaa usein hallitsemattomampiin repsahduksiin. Sopiva määrä joustoa ja sen sietämistä, että ruokavalio voi olla onnistunut vaikkei se ole täysin paperin mukainen, auttaa pitämään ohjat käsissä myös silloin, kun ruokavaliosta on ehkä poikettava syystä tai toisesta. Ohjelmasta poikkeamista ei siis tule ottaa epäonnistumisena vaan mahdollisuutena viedä terveellisestä ruokavaliosta ja sen noudattamisesta opittuja taitoja käytäntöön.
Mikäli tavoite on tosiaan rasvanpoltto ja dieetillä halutaan ottaa mukaan myös vapaita aterioita, ne on hyvä suunnitella etukäteen ja niissäkin kannattaa pitää järki päässä. Paras idea ei olekaan vetää täysin ennaltasuunnittelematonta mättöateriaa, vaan aterian energiamäärä voi olla hyvä arvioida etukäteen ja sen voi istuttaa suunnitelmaan: jos esimerkiksi tarkoitus on nauttia cheat meal vaikkapa kerran kahdessa viikossa, se voidaan laskea jo alkuperäiseen suunnitelmaan ja laskea viikon energiamäärät sen mukaan, että viikon aikana saatuja tuloksia ei tule huomaamattaan nollattua cheatilla.
Artikkelin tarkoitus ei ole lytätä cheat mealeja eikä leimata niitä rappiolliseksi toiminnaksi. Mikäli cheat meal tuo itselle iloa, eikä ongelmia, se on edelleen erinomainen ja kiva juttu, josta voi nauttia huoletta!
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Onko aterioiden ajoituksella väliä?