Mietitkö usein salilta lähtiessäsi, että olisit voinut antaa hieman enemmän? Että olisit voinut puskea kovempaa?
Menneessä treenissä vellominen ei muuta tehtyä eikä tämänkaltainen treenimorkkis ole kehittävää, mutta omaa tekemistään pitää olla valmis tarkastelemaan kriittisesti jos haluaa mennä eteen päin. On siis ihan ok treenin jälkeen pohtia mitkä asiat menivät maaliin ja missä olisi ehkä kehitettävää.
Jokaista treeniä ei tarvitse eikä pidäkään viedä niin pitkälle, että suolet lentelevät seinille, mutta kehittyäkseen on toki puskettava riittävän kovaa.
Mikä sitten on riittävän kovaa, siitä voit lukea täältä.
Tämä artikkeli käsitteleekin treenin mentaalipuolta eli sitä, miten saat puskettua itsestäsi irti tarpeeksi.
Aloitetaan olennaisimmasta, eli siitä, ettei kehoa ja mieltä voi erottaa. Treenaamisen mentaalipuoli kehittyy siis fyysisen ohessa. Aloitteleva treenaaja saa harvoin riivittyä itsestään irti todellista maksimiaan henkisesti tai fyysisesti, sillä kroppa tai mieli eivät ole vielä tottuneet treeniin. Tekniikat eivät vielä ole täysin hallussa, vastusten käsitteleminen on uutta, hengitystekniikka on hakusessa, tukilihakset ja muu koordinaatio eivät vielä ole hioutuneet eikä realistista ymmärrystä omista voimista ole. Vasta-alkajan tuleekin keskittyä ensisijaisesti tekniikoiden opetteluun. Sarjoja ei voi viedä äärimmilleen, mikäli tekniikka hajoaa. Mitä paremmin tekniikat oppii ja mitä tutummaksi salitreeni käy, sen pidemmälle treenaaja voi alkaa puskea itseään turvallisesti ja tehokkaasti. Kokenut treenaaja saakin vähemmästä sarjamäärästä paljon enemmän irti kuin vasta-alkaja, sillä kokenut treenaaja pystyy paitsi käyttämään suurempia vastuksia ja pitämään tekniikan kasassa loppuun asti, niin hän pystyy myös rekrytoimaan lihaksensa paljon tehokkaammin käyttöön.
Eli se, miten paljon pystyy sarjoihinsa antamaan, kehittyy jatkuvasti tekniikoiden oppimisen ja voimien kasvun myötä. Keskity siis tekniikoiden hiomiseen ja nousujohteiseen treeniin. Pidä treenipäiväkirjaa käytetyistä vastuksista ja tehdyistä toistoista ja pyri joka treenissä parantamaan tuloksiasi hieman joko toistoja tai käytettyjä vastuksia lisäämällä. Tee treenipäiväkirjaan myös muita huomioita ja merkintöjä, joita treenissäsi tulee. Esimerkiksi oivallukset tekniikan suhteen tai päivän vireystila ja tuntuma ovat tärkeitä huomioita, jotka voi olla syytä muistaa seuraavalla viikolla samaa harjoitusta tehdessä.
Ole jatkuvasti nälkäinen oppimaan ja kehittymään ja suoritutumaan treeneistäsi paremmin, niin jossain kohtaa huomaat, että pusket omien rajojesi yli, jotta pystyt suoritutumaan aiempaa paremmin.
Videoi tekniikoitasi. Sellaista tilannetta ei olekaan, että “tekniikka on kunnossa”. Tekniikka voi toki olla riittävän hyvä, mutta aina voi oppia tekemään liikkeen paremmin lihaksella, menemään tehokkaammin perille tai saada paremman tuntuman. Videoimalla tekniikoitasi opit myös näkemään mikäli tuli löysäiltyä ja näet mikäli helpotit sarjaasi puolivillaisella tekniikalla tai lyhentämällä liikerataa. Kun yhdistät videot siihen, miltä sarja sinuta tuntui, saat tärkeää dataa siitä mitä oikeasti teet. Jos sinusta tuntui, että sarja oli varmaankin viittä vaille failuressa, mutta videolla näkyy, ettei viimeinen toisto edes hidastunut tai että ilmeesikään ei värähtänyt sitä tehdessä, voit olla melko varma että saatoit kuitenkin olla vielä aika kaukana failuresta ja että voit seuraavassa sarjassa tai seuraavalla viikolla lisätä vastuksia tai toistoja.
Jos jatkuvasti tuntuu, että pää antaa periksi ennen kuin olet edes lähellä failurea sarjoissasi, älä ruoski itseäsi siitä, vaan ota se kehityskohteena. Keskity jokaiseen sarjaan huolella äläkä yritä vain "selviytyä" läpi treenistä. Tee mieluummin järkevä määrä sarjoja sopivalla intensiteetillä kuin että yrittäisit tehdä kaikki maailman sarjat varmuuden vuoksi. Kun opit luottamaan siihen, että pystyt ja kykenet etkä kuolekaan sarjan aikana, myös itseluottamus omaan tekemiseen kasvaa ja sen myötä pystyt todennäköisesti puskemaan itseäsi hiukan pidemmälle kerta kerralta. Muista ettei tälläkään puolella ole koskaan valmis, vaan treeniurasi edetessä myös mielen kapasiteetti kasvaa. Treenaamiseen kuuluu olennaisena osana myös epäonnistuminen, jota ei kannata pelätä. Monestihan failure, eli epäonnistunut viimeinen toisto on jopa onnistuneen sarjan määritelmä! Älä siis pelkää epäonnistumista, se on treenissä tärkeä opettaja!
Epäonnistumista voi ja ehkä jopa kannattaa harjoitella myös sillä, että lämmittelysarjassa kokeilet jo laitteen/räkin turvaominaisuudet. Kokeile kevyillä vastuksilla tilannetta, jossa epäonnistut, eli kelkka jää alas tai kyykkytanko räkkiin. Näin huomaat konkreettisesti mitä odottaa ja miten voit pelastautua jos sarja epäonnistuu.
Treenikaverin tai personal trainerin kanssa treenaaminen auttaa myös niin tekniikoiden pitämisessä kuin omien rajojen löytämisessäkin, joten jos epäilet omaa kykyäsi puskea riittävän kovaa, valjasta treenikaveri tai pt arvioimaan se puolestasi, jolloin saat myös perspektiiviä omiin treeneihisi!
Tärkeimpiä työkaluja henkisen kapasiteetin kehittämisessä ovat siis halu kehittyä paremmaksi, treenikokemuksen kertyminen ja tekniikoiden hiominen. Myös keskittyminen on olennaista: jos aloitat sarjat miettien kauppalistaa tai että olisipa sarja jo ohi, on todennäköistä ettet puske itseäsi kunnolla. Kun lähdet sarjaan selvällä tavoitteella, esim. tehdä loistava sarja ja ehkä myös tietty toistomäärä tai muu tavoite, on todennäköisempää että pusket itsesi pidemmälle.
Kirjaa ylös, tee virheitä, opi niistä ja pyri parempaan, niin myös henkinen kapasiteetti salitreeniä kohtaan kasvaa ajan kanssa. Muista, heti ei tarvitse olla maailman kovin treenaaja vaan kehittyminen myös tällä osa-alueella on sallittua KOKO treeniurasi ajan.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Rutiinit voivat auttaa jaksamaan.
Miten dieetti voi vaikuttaa mieleen?