BAO Shopin NEWS-osiosta löydät uusimmat artikkelit koskien kaikkea, mikä liittyy treenaamiseen, ravitsemukseen ja esimerkiksi tuleviin lisäravinneuutuuksiin ja vinkkeihin.
Bodauksessa sorrutaan usein keskittymään lillukanvarsiin lihaskasvun maksimoimisen toivossa: syödään minuutilleen oikea-aikaisesti, ryyditetään ravitsemusta viimeisimmän huudon mukaisilla lisäravinteilla ja treenissä hinkutetaan hiitiliikkeitä erikoistekniikat edellä.
Lihaskasvun aikaansaaminen ei kuitenkaan ole yhdinfysiikkaa ja perusasioilla pääsee jo todella pitkälle. Kun näitä perusteita hinkkaa vuodesta toiseen, niin kehitys on taattua!
Kuitenkin, mitä enemmän treenivuosia kertyy, sen tiukemmassa lihaskasvu alkaa olla ja sitä enemmän asioita pitää tehdä oikein. Kokeneenkin lihaksenkasvattajan pitää edelleen tehdä perusjutut oikein, mutta oheen voi olla tarpeen lisätä tarkempaa tekemistä kehityksen maksimoimiseksi.
TASO 1
Nämä perusteet pitää tehdä oikein, olipa sitten vasta-alkaja tai kokenut konkari.
Kova ja nousujohteinen salitreeni
Riittävä ravinto: ylläpitotasolla tai hieman plussakaloreilla
Riittävä proteiininsaanti n. 1,6-2,2 g/painokg
Riittävä ja laadukas uni
Prosessista nauttiminen
TASO 2
Nämä kannattaa tehdä oikein suurimman osan ajasta, olipa sitten vasta-alkaja tai kokenut konkari.
Ravinnon laatu ja suojaravintoaineet
Riittävä laadukkaiden rasvojen saanti
Riittävä hiilihydraattien saanti
Tavoitteisiin sopivat liikevalinnat salilla
Riittävä treenivolyymi: oikea määrä kovia työsarjoja viikossa kehitystä vaativille lihasryhmille
Riittävä treenifrekvenssi: montako kertaa viikossa treenaa kehitystä vaativat lihasryhmät
Ateriarytmi: 3-6 ateriaa päivässä
Kevennysjaksot tarvittaessa
TASO 3
Näistä voi olla iloa lihaskasvulle, kun perusteet ovat jo selkärangassa.
Lisäravinteet, esim. kreatiini
Treenin yksityiskohtien muokkaaminen: tempot, palautumisaikojen vaihtelut, erikoistekniikat
Usko omiin kykyihin: pystyvyyden tunne
Tehostetut palautumisen keinot, kuten hieronnat, venyttelyt jne.
Tason 3 yksityiskohtiin on turha panostaa, mikäli tasojen 1 ja 2 pointit eivät ole kunnossa. Olipa oma taso mikä hyvänsä, niin taso 1 pointteja tulee aina noudattaa kehityksen varmistamiseksi, sillä ne luovat pohjan kaikelle kehitykselle.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Pitääkö ruokavaliota muuttaa jos sairastuu?
Dieetin aloittaminen on harvoin ongelma, mutta dieetti onkin vaikea vetää loppuun. Dieettiä ei pitäisi aloittaa liian kevytkenkäisesti, vaan rasvanpolttojakson aloittamisen tulisi olla huolella suunniteltu ja punnittu päätös.
Dieetille ei siis kannata ryhtyä hetken mielijohteesta, vaan pohtia ajankohta, toteutustapa ja suunnitelma hyvissä ajoin etukäteen.
Dieettiä suunnitellessa:
Älä aloita dieettiä rangaistuksena
Viikonlopun ylensyönnin tai pidemmän rötväilyjakson paikkaamiseksi aloitettu dieetti on hitokseen huono ajatus. Dieetin tulisi olla harkittu päätös, ei elämänhallinnan tunteen palauttamisen väline.
Ajoita dieetti oikein
Jos elämässä on meneillään tuhat asiaa, työ stressaa, on kiirettä, perhesuhteet myllertävät tai olet muuten kuormittunut, ei kannata kuormittaa itseään vielä lisää dieettaamisella. Dieetti on paljon tuloksellisempi, jos siihen on oikeasti hyvät voimavarat. Taas päästään siihen, ettei dieetti ole oikea keino palauttaa elämään hallinnan tunnetta.
Valitse itsellesi sopiva tapa
Dieetin pitää sopia omaan arkeen eikä niin, että oma elämä pistetään täysin uusiksi dieettiä varten. Jos dieettaamistapa vaatii valtavia uhrauksia ja muutoksia arkeen ja elämään, se ei välttämättä ole se dieetti, joka palvelee juuri itseä. Dieettaamistyylin kannattaa olla sellainen, jota pystyy toteuttamaan omassa arjessa sujuvasti ja ilman kohtuuttomia ponnisteluita. Muuten tulokset eivät pysy, vaan dieetin jälkeen paluu vanhaan on liki väistämätön.
Ole realisti aikataulun suhteen
Liian nopeat tulokset voivat motivoida aluksi, mutta riskinä on aina myös lihasmassan menetys ja kestämättömät dieettaamiskeinot. Maltillinen tahti mahdollistaa sen, että treenitehot pysyvät yllä, lihasmassa säilyy tai jopa kehittyy ja virtaa riittää muuhunkin kuin dieettikuplaan.
Ole realisti tulosten suhteen
Dieetille ei kannata lähteä toivoen muuttuvansa leivoksesta veistokseksi kertaheitolla. Kehonmuokkaus on pitkäjänteistä työtä ja unelmakropan saavuttaminen voi viedä vuosia. Nauti pienistäkin saavutuksista ja muista, että vaikka yksittäinen treeni ei tee sinusta revittyä lihaskimppua, niin jokainen treeni on kuitenkin askel lähemmäs sitä. Pidä maltti mukana ja keskity palkitsevaan matkaan pelkän lopputuloksen sijaan.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Mitä yhteistä on onnistujilla?
Fysiikkalajien kilpailuihin valmistutuminen, eli kisapreppi ei ole mikään läpihuutojuttu. Moni dieetille lähtevät tiedostaa, ettei preppi tule päästämään helpolla, mutta yllättyy silti haasteista, joita prepin aikana kohtaa.
Keräsimme listaa asioista, jotka voivat kampittaa matkalla:
Elämä ennen preppiä ei ole ollut bodarin arkea
Bodarin elämään kuuluvat kaudesta riippumatta terveellinen ja säännöllinen ruokavalio, kovat treenit, riittävä uni ja palautuminen.
Etenkin prepillä arjen rutiinit korostuvat ja elämästä karsiutuu turha krumeluuri pois. Energiat tulee käytettyä treeniin, ruokien ja eväiden valmistelemiseen, poseerausharjoiteluun, aerobisiin, arjen pyörittämiseen ja palautumiseen. Mikäli bodarin arki ja sen monotonisuus eivät ole tuttuja jo kehityskaudelta ja jos niistä ei nauti, preppi tulee järkytyksenä, eikä uuden elämäntavan opettelu ja sietäminen energiavajeessa todellakaan ole helppoa. Bodarielämään tulee totutella jo kehityskaudella ja opetella nauttimaan säännöllisyydestä sekä treenien, palautumisen ja bodariuskottavan ruokavalion noudattamisen rytmittämästä arjesta. Preppi- ja kehityskausielämän ei kuuluisi juurikaan erota toisistaan.
Heikko kommunikointi
Läheisten voi olla vaikeaa ymmärtää preppiläisen toimintaa ja valintoja. Preppiläisen arkeen kuuluu priorisoida treenit, palautuminen ja ruokavalio. Preppiläinen on välillä väsynyt eikä virta riitä loppuvaiheessa oikein muuhun kuin oman navan tuijotteluun ja suorittamiseen. On erittäin tärkeää kyetä puhumaan tavoitteistaan sekä tunteistaan ja kyetä sanoittamaan, että miksi preppi on itselle niin tärkeä ja miksi se vaatii niin äärimmäisiä toimia. Välillä pitää myös kestää ärsytystä ja olla kilahtamatta tietämättömille läheisille ja kyetä kärsivällisesti selittämään asioita uudemman kerran.
Kommunikoinnin tärkeys korostuu myös valmentajasuhteessa. Valmentajan täytyy olla tietoinen kaikesta, mitä elämässä on meneillään: hyvät ja huonot asiat tulee pystyä kertomaan rehellisesti. Jos väsyttää, siitä pitää kyetä kertomaan. Jos muussa elämässä on kamala stressi, siitä pitää pystyä kertomaan. Jos tuntuu, että kaipaa valmentajalta enemmän tukea tai muutosta ohjelmiin, niistä etenkin pitää pystyä keskustelemaan.
Syyt kilpailla eivät ole tarpeeksi painavat
Prepillä mieli heittää välillä häränpyllyä. Keho ja mieli ovat energiavajeessa ja niiden ensisijainen tehtävä on yrittää pelastautua riutumiselta, joten mieli yrittää taivutella preppiläistä luopumaan dieettaamisesta. Mikäli preppiläisen motiivit kilpailuihin valmistautumisen taustalla eivät ole riittävän painavat, mieli voi houkutella luopumaan leikistä tai lipsumaan ruokavaliosta tai treeneistä. Syiden tulee olla itsestä lähteviä ja motivaation sisäsyntyistä.
Aikajanan ja suunnittelun puute
Fysiikkalajien kilpailuihin valmistautuminen on hitokseen pitkä prosessi. Se ei kestä pelkän prepin verran (joka on sekin usein hitokseen pitkä aika), vaan valmistautuminen alkaa jo kauan ennen preppiä. Lavalla tarvitaan lihasta ja sitä saa vain vuosien kovalla työllä. Kisaamisen ei tulisi olla hetken spontaani päätös, vaan valmistautumiseen pitää käyttää aikaa. Yhdessä osaavan valmentajan kanssa kannattaa luoda askelmerkit pitkälle tulevaisuuteen hyvissä ajoin: millainen ja kuinka pitkä kehityskausi vaaditaan, pidetäänkö välidieettejä, koska kisapreppi alkaa, miten ajanjakso kisojen jälkeen hoidetaan jne. Fysiikkalajeissa EI SAA olla kiire, jos lavalle mielii viedä kilpailukykyisen paketin ja jos prosessista aikoo vielä selvitä fyysisesti ja henkisesti terveenä.
Lihasta ei ole tarpeeksi
Viitaten edelliseen. Kisoihin ei valmistauduta parissakymmenessä viikossa dieettaamalla, vaan dieetattavan rasvan alla pitää olla lihasta, joka on rakennettu kehityskaudella. Mikäli ei näe sitä vaivaa, että kasvattaa ensin riittävästi lihasta, ei dieetin lopputuloskaan ole toivottu.
Ruokasuhde on huono dieetille lähtiessä
Dieettaaminen kisakuntoon on vaikeaa. Se vaatii paljon treeniä ja vähän ruokaa. Keholla ja mielellä tulee olemaan nälkä eivätkä jaksaminen ja mieliala aina tule olemaan timanttia. Preppiläisen ruokavalio on usein niukka ja askeettinen ja siitä vähäisestä ruokamäärästä, jota lautaselleen saa, tulee korostetun tärkeää. Energiavaje voi ja todennäköisesti aiheuttaakin jonkinasteisia häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen viittaavia oireita, joista tulee pyrkiä eroon dieetin päättyessä. Mikäli ruokasuhde on häiriintynyt jo prepille lähtiessä, on iso riski, että preppi haavoittaa sitä entisestään. Siksi on tärkeää, että ennen dieettiä ruokasuhde on kunnossa.
Kehosuhde on huono dieetille lähtiessä
Kisakunto on omaan silmään päräyttävää katseltavaa. Peiliin katsoessa tuntuu siltä, että on elämänsä kunnossa ja voisipa aina näyttää siltä. Totuushan kuitenkin on, että olo on yleensä aika jyrän alle jäänyt: väsyttää, nälättää, hormonituotanto on pohjalukemissa ja treenitkin ovat silkkaa selviytymistä. Dieetille lähtiessä on ensisijaisen tärkeää, että kehosuhde on kunnossa. Itseään ja kehoaan kannattaa rakastaa ja arvostaa offikunnossa. Kisakunnossa oleminen ei tee ihmisestä onnellisempaa (ehkä jopa päinvastoin), mutta kisakunnosta luopuminen voi silti tuntua todella pahalta. Jos prepille lähtiessään inhoaa kehoaan, se altistaa todella isoille ongelmille siinä kohtaa, kun kisakunnosta pitää luopua. Ja siitä pitää luopua, koska kisakunto ei ole tila, jossa voisi elää ympäri vuoden.
Dieetistä yritetään tehdä helppoa
Hullua kyllä, preppiä harvoin helpottaa se, että sitä yrittää helpottaa. Tokikaan asioita ei tarvitse tieten tahtoen tehdä liian vaikeasti, mutta se, että kykenee hyväksymään sen faktan, että preppaaminen on vaikeaa ja prepillä on nälkä, itseasiassa helpottaa hommaa. Se, että yrittää päästä eroon nälän tunteesta ja esimerkiksi ujuttaa ruokavalioon mitä kummallisimpia “dieettiherkkuja” voi jopa pahentaa nälkää ja siitä kärsimistä. Yllättäen suhteellisen tylsä ja monotoninen ruokavalio voi helpottaa dieettaamista, koska harvan tekee mieli syödä hirveästi lisää kanaa ja parsakaalia, kun taas makeutussainesiirapilla kuorrutettuja proteiinipannareita uppoaisi helposti toinenkin satsi. Alkuun voi tuntua lohdulliselta katsella somesta kakkukuvia tai hamstrata suklaata kotiin odottamaan kisojen jälkeistä aikaa, mutta kumpikaan ei todellakaan ainakaan helpota nälkää tai makeanhimoa.
Myös hullu väsymystä vastaan taistelu kofeiinilla tai energiajuomilla voi kostautua siinä, että unta on entistä vaikeampi saada öisin. Nälkä ja väsymys ovat tiettyyn pisteeseen asti osa prosessia ja merkkejä siitä, että homma toimii.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Mitä muut ajattelevat minusta salilla?
Meneekö aineenvaihdunta rikki?
Salitreenaajat kysyvät usein, että kuinka paljon liikkuvuustreeniä pitäisi tehdä.
Vastaus on hyvinkin yksinkertainen: niin vähän kuin mahdollista, mutta niin paljon kuin täytyy.
Bodareille ja kehoaan muutoin salilla muokkaaville tärkeintä liikkuvuustreeniä on itse salitreeni. Täysillä liikeradoilla tehty vastusharjoittelu on varsin tehokasta liikkuvuusharjoittelua, koska siinä liikkuvuutta parannetaan nimenomaan aktiivisen lihastyön kautta.
Liikkuvuustreenin ajatellaan vähentävän vammautumisriskiä treeneissä, mutta venyttely tai muu liikkuvuustreeni ei automaattisesti suojaa loukkaantumisilta. Liikkuvuusharjoittelu voi auttaa vammojen ehkäisyssä, mikäli se palvelee nimenomaan treenaajan tarpeita, eli auttaa treenaajaa suoriutumaan oman lajinsa harjoitteista kunnialla ilman, että liikkuvuusrajoitteet haittaavat suoritusta.
Esimerkkinä liikkuvuustreenin tarpeesta voidaan ottaa kyykkääjä: Kyseisellä kyykkääjällä ei riitä nilkan liikkuvuus suorittaa takakyykkyä vaadittuun syvyyteen puhtaalla tekniikalla niin, että jalkapohjat pysyisivät tukevasti alustalla. Hän lähtee tekemään raskasta kyykkyä ja ala-asennossa hänen kantapäänsä irtoaa alustalta tai asento pettää muuten, kun hän kyykkää vaadittuun syvyyteen. Tällöin on iso riski siihen, että kyykkyasento ei pysy vakaana ja loukkaantumisriski kasvaa.
Hänen on siis perusteltua tehdä liikkuvuusharjoittelua niin, että nilkan liikkuvuus ei rajoittaisi kyykkysuoritusta jatkossa.
Liikkuvuustreenistä voi olla myös haittaa. Esimerkiksi yliliikkuvuudesta kärsivän treenaajan ei kannata yrittää hankkia entisestään lisää passiivista liikkuvuutta, vaan hänelle on tärkeintä vahvistaa lihaksia niin, että niillä on kykyä ja voimaa estää niveliä nuljumasta hallitsemattomasti yliliikkuvuusalueille.
Liikkuvuustreenin kannattaa siis olla spesifiä ja sitä kannattaa tehdä tarpeeseen. Siksi liikkuvuustreenejä suunnitellessa on tärkeä ottaa selvää omista rajoitteistaan ja tarpeistaan. Todellinen tarve ei selviä vain tunnustelemalla, että takareidet tuntuvat kireiltä. Lihaskireys voi kieliä jopa lihasten vahvistamisen tarpeesta ennemminkin kuin liikkuvuustreenin tarpeesta.
Liikkuvuustreenin tarvetta voi kartoittaa esim. seuraavasti:
Onko jonkin liikkeen suorituksessa hankaluuksia tai aiheuttavatko tietyt liikkeet kipua?
Miten ja missä hankaluus/kivut ilmenevät?
Mikä on mahdollisesti syyllinen hankaluuksiin?
Ongelmakohtien paikantaminen itsekseen voi olla haastavaa ja siksi voi olla hyödyllistä käydä ongelmaliikkeitä läpi ammattilaisen kanssa. Ammattilainen osaa tehdä liikkeestä analyysia, jonka perusteella voidaan testata mahdollisten ongelmakohtien liikkuvuus ja paikantaa ongelman alkulähde.
Tällöin liikkuvuusharjoittelua voidaan kohdistaa nimenomaan ongelmakohtiin, jolloin liikkuvuustreeniin käytössä oleva aika ja energia voidaan käyttää oikeaan kohteeseen. Näin vältytään turhalta harjoittelulta, eikä vahingossa paranneta liikkuvuutta siellä, missä siitä ei ole hyötyä tai on jopa haittaa.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Varoitusmerkkejä kisadieetillä
Miten valmistautua fysiikkaurheilijaksi?
Dieetillä nälkä voi olla kaverina ja se on helpompi kestää, koska sen tietää kuuluvan asiaan ja se on merkki siitä, että hommat etenevät. Mutta miksi nälkä usein jatkuu dieetin päättymisenkin jälkeen vaikka ruokamäärää nostetaan?
Osasyy voi olla niin sanotuissa nälkä- ja kylläisyyshormoneissa, eli leptiinissä ja greliinissä.
Leptiini on kylläisyyttä säätelevä hormoni, jota muodostuu rasvasoluissa. Leptiinin määrä kehossa kertoo aivoille rasvavarastojen määrästä. Kun leptiinin määrä kehossa lisääntyy, ruokahalu vähenee ja kun leptiinin määrä vähenee, ruokahalu lisääntyy.
Greliini on hormoni, jota erittyy pääasiassa mahalaukussa ja jonka tehtävä on lisätä ruokahalua. Kehon ollessa kalorivajeessa greliinin eritys lisääntyy ja sen myötä myös näläntunne ja ruokahalu kasvavat.
Dieetillä ollessa leptiinin tuotanto laskee ja greliinin tuotanto nousee, mikä kiihdyttää ruokahalua ja lisää näläntunnetta, jotta ihminen söisi enemmän ja nälkiintyminen lakkaisi.
Koska kehon hormonien säätely ei ole kiinni pelkästään syödyn ruuan määrästä, vaan myös esimerkiksi kehon rasvavarastojen määrästä, niin leptiinin ja greliininin tuotannot eivät normalisoidu heti dieetin päätyttyä. Etenkin leptiinin tuotanto on kiinni kehon rasvamassan määrästä, joten mikäli dieetin jälkeen tavoite on pysyä saavutetussa painossa, niin leptiinitasot voivat jäädä pysyvästi alhaisemmiksi, jolloin voi mennä hyvä tovi tottua uuteen normaaliin ja siksi nälkä voi riivata dieetin jälkeenkin.
Joskus näläntunne jopa yltyy dieetin päättymisen jälkeen, mitä voi osaltaan selittää myös henkinen puoli: dieetin jälkeen on taas “lupa syödä” eikä näläntunne ole enää varsinaisesti tavoiteltava asia, jolloin se voi häiritä enemmän kuin dieetillä. Toisekseen nälän yltymistä voi selittää myös se, että kun energiaa syödään enemmän, kehon ei enää tarvitse säästellä esimerkiksi lämmöntuotossa ja huomaamattomassa liikehtimisessä ja siksi myös energiankulutus lisääntyy.
Mitä nälälle voi tehdä?
Syö runsasproteiinisesti. Korkea proteiinimäärä voi laskea greliinitasoja ja pitää nälkää pidempään.
Syö säännöllisesti. Säännöllinen ateriarytmi auttaa pitämään nälkää.
Nuku tarpeeksi. Liian vähäinen unimäärä voi nostaa greliinitasoja entisestään.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Kumpi lihottaa enemmän, rasva vai hiilari?
Mistä tietää pitääkö tehdä enemmän?
Miten valmistautua fysiikkaurheilijaksi?
Jojolaihduttaminen on monelle tuttu käsite. Sillä viitataan siihen, kun onnistuneen painonpudotuksen jälkeen kilot kerätäänkin takaisin, joskus jopa korkojen kera. Jojolaihduttaminen on turhauttavaa, mutta se voi olla myös terveydelle haitallista.
Aineenvaihdunta
Jojoilu voi vaikuttaa aineenvaihduntaan. Keho reagoi painonpudotukseen hidastamalla aineenvaihduntaa, mikä on täysin normaalia ja aineenvaihdunta vilkastuu kyllä uudelleen, kun energiansaantia nostetaan. Mutta dieetin jälkeen paino voi lähteä nopeaan nousuun, mikäli ei ole tarkkana. Siksi dieetin jälkeen on tärkeä jatkaa treeniä ja nostaa energiansaantia järkevään tahtiin ja seurata edistymistä vaikka nälkä olisikin kova. Nopea painonnousu on paitsi lannistavaa, se ei myöskään ole terveellistä, sillä se voi muun muassa heikentää insuliiniherkkyyttä ja lisätä rasvasolujen määrää. Lisäksi paino nousee helposti jopa dieetin aloitustasoa ylemmäs. Jatkuvan jojottelun myötä tulevat painonpudotusyritykset voivat aina vain vaikeutua kerta kerralta.
Sydän- ja verenkiertoelimistö
Jojottelu voi aiheuttaa kehossa inflammaatiota, eli tulehdustilaa, mikä voi osaltaan heikentää myös sydän- ja verenkiertoelimistön terveyttä.
Kehonkoostumus ja lihaksisto
Jojottelu johtaa usein siihen, että hidastuneen aineenvaihdunnan ja rasvasolujen kasvaneen määrän myötä painonpudotus käy aina vain haastavammaksi. Tällöin painoa aletaan helposti pudottaa kestämättömin keinoin, eli liian rankoilla dieeteillä, mikä omalta osaltaan pahentaa tilannetta entisestään, sillä aineenvaihdunta hidastuu entisestään ja kehosta saatetaan menettää myös lihasmassaa. Eli lihas vähenee dieetillä ja dieetin jälkeen takaisin kerätään lähinnä rasvaa. Lopputuloksena kehonkoostumus muuttuu epäsuotuisampaan suuntaan kerta kerran jälkeen.
Luuterveys
Toistuvat painonpudotusjaksot voivat myös heikentää luuston terveyttä. Vajaukset vitamiinien ja kivennäisaineiden saannissa voivat näkyä luuston vahvuudessa sitä heikentävästi.
Psyykkinen stressi
On sanomattakin selvää, että jojottelu on henkisesti raskasta. Kenenkään mieltä ei hivele tilanne, jossa onnistuneen painonpudotuksen jälkeen homma kosahtaa. Dieetin aikana energiavajeessa mieli voi olla väsynyt ja ärtyisä ja olo voi tuntua siltä, että elämä on yhtä rajoittamista. Dieetin jälkeen olo voi puolestaan olla “repsahtanut” ja epäonnistunut, kun ei “pysynytkään ruodussa”. Kierre voi aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja heikentää itsetuntoa.
Syömiskäyttäytyminen
Jatkuva rajoittaminen ja repsahtaminen sekä mahdolliset epäonnistumisen tunteet voivat myös aiheuttaa häiriöitä syömiskäyttäytymiseen ja johtaa jopa syömishäiriöihin. On valitettavan tavallista, että jojottelu johtaa siihen, että vuoroin syömistä rajoitetaan kohtuuttomasti ja näitä jaksoja seuraa ylilyönnit, kuten esimerkiksi ahmimiskohtaukset.
Miten välttää jojottelua?
Kaikkein oleellisinta on tiedostaa ongelma. Mikäli huomaa toistuvasti jojottelevansa, on tärkeää pysähtyä ja pohtia omat strategiansa uusiksi. Tässä muutamia keinoja kierteen katkaisemiseksi.
Tasapainoinen ravitsemus
Painonpudotuksen tavoittelussa ei ole mitään pahaa. Se täytyy kuitenkin tehdä sellaisin metodein, joita pystyy jatkamaan dieetin jälkeenkin. Rajoittavat trendidieetit ja liian raju painonpudotustahti kannattaa heivata suosiolla. Tasapainoinen ja monipuolinen sekä proteiinipitoinen ruokavalio, jota voi jatkaa dieetin jälkeenkin, johtaa pysyvämpiin tuloksiin.
Treenaaminen
Lihasmassan ylläpitäminen on tärkeää paitsi terveydelle, niin myös aineenvaihdunnalle ja kehonkoostumukselle. Liikunta myös ylläpitää ja lisää kulutusta, jolloin ruokavaliota ei tarvitse vetää liian tiukaksi.
Tavat
Elämäntapamuutoksesta toitotetaan kyllästymiseen asti, mutta valitettavasti se on totisinta totta: mitkään tulokset eivät ole pysyviä mikäli ruokavalio ja liikuntapuoli eivät tue painonhallintaa. Painonpudotuksen jälkeen tuleekin löytää elämäntyyli, joka tukee painonhallintaa kaikilta osin: ravinto, liikunta, arki, palautuminen, uni, stressitasot jne.
Opettele ylläpitämään
Jojottelijalle itse painonpudotus ei yleensä ole ongelma, vaan tulosten ylläpitäminen. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että taidot tai motivaatio eivät riitä ylläpitämään tilannetta, jossa paino pysyisi vakiona. Siksi olisikin ensisijaisen tärkeää heivata dieetit hetkeksi ja keskittyä siihen, että oppii pitämään tilanteen tasaisena niin, että ruokavalio sekä treenitottumukset olisivat sillä tasolla, ettei paino muutu suuntaan tai toiseen.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Terveempi suhtautuminen kehonmuokkaukseen
Mistä tietää pitääkö tehdä enemmän?
Bulkkaamisen tavoite on maksimoida lihaskasvua. Bulkkaamisella tarkoitetaan sitä, että tietoisesti syödään yli kulutuksen ja samalla tietysti treenataan kovaa salilla. Tavoitteena on myös aikaansaada painonnousua, jotta lihaskasvusta voitaisi varmistua ja olosuhteet kehitykselle olisivat optimaaliset. Toki myös suorituskyky, eli voimatasojen nousu salilla kuuluu olennaisena osana bulkkaamisen tavoitteisiin.
Bulkkaaminen ei kuitenkaan ole aina pakollista lihaskasvulle. Tietyissä tapauksissa keho ei tarvitse ulkoista, eli ravinnon kautta saatua energiaylijäämää. Joskus keho pystyy ottamaan lihaskasvuun tarvittavaa lisäenergiaa myös kehon omista varastoista, eli esimerkiksi rasvakudoksesta. Tällaisessa tilanteessa siis riittää, että syödään ylläpitoenergiamäärällä (syödään saman verran kuin kulutetaan, eli paino ei muutu) tai jopa pienesti miinuskaloreilla. Keho siis polttaa rasvaa ja kasvattaa lihasta samaan aikaan, eli kehonkoostumus muuttuu lihaksikkaammaksi ja vähärasvaisemmaksi.
Tällainen tilanne on mahdollinen etenkin silloin kun treenaaja on vasta-alkaja, ylipainoinen tai palaa treenin pariin pidemmän tauon jälkeen.
Kuitenkin, jos treenaaja on jo kokenut tai haluaa varmistua siitä, että olosuhteet ovat optimaaliset lihaskasvulle, voi kuitenkin olla parasta varmistaa asia syömällä enemmän kuin kuluttaa. Sikabulkille ei kuitenkaan ole tarvetta, eli järjettömästä energiaylijäämästä ei yleensä ole maltilliseen energiaylijäämään verrattuna lisähyötyä. Pieni rasvankertyminen bulkkikaudella on yleensä väistämätöntä ja tarpeellistakin, mutta jo melko maltillisella painonnousulla varmistetaan maksimaalinen kehitys. Jos paino nousee valtavan nopeasti, niin todennäköisesti osa siitä on turhaa rasvaa, eikä edistä lihaskasvua enempää.
Sitä, kuinka suuri energiaylijäämä sitten on sopiva, ei voida määritellä tarkasti, sillä se on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa moni tekijä, kuten jo vaikka treenaajan koko! Arviolta kuitenkin noin 300-500 kilokalorin päivittäinen energiaylijäämä riittää varmistamaan maksimaalisen kehityksen. Sopiva määrä kannattaa kuitenkin arvioida omalla kohdalla seuraamalla omaa edistymistään. Esimerkiksi puolen prosentin tai prosentin nousu kehonpainossa kuukaudessa on edistyneelle treenaajalle yleensä hyvä tahti.
Proteiinin saanti on myös pidettävä riittävänä. Noin 1,6-2,2 grammaa per painokilo on riittävä päivittäinen proteiinin saantimäärä, joskaan suuremmistakaan määristä ei ole haittaa.
Rasvojen ja hiilihydraattien sopiva määrä määräytyykin sitten treenaajan mieltymysten mukaan. Kun ensin on huolehdittu siitä, että proteiinia tulee tarpeeksi ja kokonaisenergiansaanti on sopiva, niin hiilareiden ja rasvojen saannin suhteella ei näyttäisi olevan kehityksen kannalta juuri väliä. Kannattaa kuitenkin huomioida, että salitreeni tapahtuu pääasiassa välittömien energianlähteiden varassa ja ne muodostuvat enimmäkseen hiilareista. Hiilari on siis suoraa polttoainetta treeneille, suorituskyvylle ja palautumiselle. Ja koska kehitys vaatii energiaylijäämän lisäksi nousujohteista treeniä ja laadukasta palautumista, niin ravitsemuksessa kannattaa panostaa siihen, että treeni kulkee.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Onko suolan käyttäminen pahasta?
Sairastuvatko paljon treenaavat helpommin?
Bodari, joka ottaa treeninsä tosissaan ei ikinä haluaisi skipata treenejään. Se, ettei mikään elämässä ikinä tulisi treenien tielle, on kiva, mutta epärealistinen ajatus. Elämässä tulee väistämättä hetkiä ja tapahtumia, jotka menevät treenien edelle. Se, että treeni jää joksus välistä ei ole iso ongelma, mutta tosibodarin voi olla vaikea selvitä asiasta henkisellä tasolla.
Siksi listasimme muutaman erilaisen keinon, miten voi toimia, mikäli treeni jää välistä.
Siirrä treeni
Jos treeni jää tänään välistä, sen voi pyrkiä siirtämään seuraavalle päivälle tai seuraavalle suunnitellulle treenipäivälle. Näin treeniohjelmaa voi jatkaa normaalisti eteenpäin missaamatta yhtään sessiota. Tämä tapa voi hieman venyttää treeniohjelman suunniteltua kestoa, mutta sen ei pitäisi olla iso juttu! Jos treeniohjelman on suunniteltu kestävän vaikkapa 10 viikkoa ja se kestääkin 10,5 tai vaikka 11 viikkoa, niin se ei muuta mitään ainakaan kehityksen suhteen.
Mikäli treeniohjelma pitää ehdottomasti olla suoritettuna tiettyyn päivämäärään mennessä, esimerkiksi kisapäivän vuoksi, niin silloin tämä tapa ei välttämättä ole paras tapa toimia.
Skippaa treeni
Jos olet pidemmällä offilla tai treenailet omaksi iloksesi, etkä kisatavoitteen vuoksi, niin silloin tällöin on ihan ok myös skipata treenejä. Toki on tärkeää, ettei skippailu ole säännöllistä, mutta jos sitä tapahtuu harvoin, kehitys ei kaadu siihen. Jos kymmenviikkoisen ohjelman aikana missaa yhden tai kaksi treeniä, niin se tuskin näkyy kehityksessä mihinkään suuntaan. Mikäli treenejä tulee skipattua, kannattaa kuitenkin olla tarkkana ja pitää kirjaa, ettei salakavalasti käy niin, että sama treeni tulee skipattua useampaan kertaan treeniohjelman aikana, sillä se voi alkaa näkyä kyseisen treenipäivän lihasryhmien kehityksessä.
Jaa volyymi muille treenipäiville
Yksi vaihtoehto paikata väliinjäänyttä treeniä on jakaa kyseisen treenipäivän treenivolyymi, eli sarjat tasaisesti muille treenipäiville. Tämä tapa vaatii kuitenkin sen, että tunnet itsesi ja kehosi äärimmäisen hyvin ja ymmärrät treeniohjelmasi kokonaisuutta niin kokonaisvaltaisesti, että tiedät miten volyymi kannattaa treenipäivillesi jakaa ilman, että treenitehot tai palautuminen kärsivät.
Sanotaan, että missaat jalkapäivän, jossa olisi ollut neljä liikettä. Osaatko jakaa nuo väliinjääneet neljä liikettä muille treenipäivillesi niin, että pystyt suorittamaan ne halutulla intensiteetillä ja että niiden suorittaminen ei vie treenitehoja muilta treeneiltä tai saata sinua tilanteeseen, jossa et palaudu kunnolla?
Volyymin jakaminen muille treenipäiville toimii parhaiten silloin, kun väliinjääneessä treenissä on liikkeitä, jotka eivät vaadi äärimmäisiä ponnisteluja ja fokusta. Raskaimman jalkapäivän treenivolyymin jakaminen muille päiville ei siis välttämättä ole paras idea, kun taas hauis-ojentajatreenin volyymin voi hyvin saada siroteltua muille treenipäiville ilman sen kummempia ongelmia.?
Tiivistä treeniviikkoasi
Jos treeniohjelmallasi on tarkka aikataulu, esimerkiksi lähellä olevan kisapäivän vuoksi, niin voi olla tarpeen aikatauluttaa treeni- ja lepopäiviä hieman uudelleen ja mahdollisesti lisätä tuo yksi väliinjäänyt treenisessio lepopäivän tilalle. Tämä voi vaikuttaa palautumiseen, mutta jos tätä ei satu usein, niin yleensä viikon tai kaksi pystyy painamaan hyvillä tehoilla läpi vaikka lepopäivää joutuisi hieman siirtämään ja treenitahtia tihentämään. Joissain tapauksissa tämä tapa saattaa toki vaikuttaa tulevien treenipäivien tehoihin, eli keino toimii parhaiten silloin, kun siirrettyä treenipäivää seuraavissa treeneissä vuorossa ovat esimerkiksi ihan eri lihasryhmät.
Mikäli treenejä jää usein väliin, niin tämä metodi ei ole paras vaihtoehto, sillä se voi alkaa syödä palautumista ja sitä myötä myös treenitehoja.
Tasapainoilua
On äärimmäisen tavallista, että tosissaan treenaavat pitävät joka ikistä treenisessiota niin supermerkityksellisinä kehityksensä kannalta, että yhdenkin treenisession missaaminen tuntuu maailmanlopulta. Kehittävä salitreeni on kuitenkin aina tasapainoilua tarpeeksi kovan treenin ja toisaalta riittävän palautumisen ohuella nuoralla, jolla pitkän tähtäimen kokonaisuus ratkaisee aina yksittäisiä treenejä enemmän. Mikäli joskus yksi treeni jää välistä, sille on luultavasti ollut hyvä syy: olipa se syy sitten sairastuminen, elämän kiireet ja kuormitus, työ, lisäpalautumisen tarve tai perheasiat. Todennäköisesti treenisession skippaamisen syy on siis jo itsessään kuormittanut kehoa ja mieltä jollakin tavalla, joka olisi todennäköisesti vaikuttanut treenitehoihin ja palautumiseen. Siksi yksittäisistä treeneistä stressaaminen ei ole tarpeen, kunhan kokonaisuus pysyy voiton puolella!
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Mistä tietää pitääkö treenata enemmän?
Pitääkö keskivartaloa stabiloivia harjoitteita tehdä erikseen?
Treenaaminen aiheuttaa keholle stressiä ja siten uupumusta. Uupumuksella (fatigue) tarkoitetaan rasituksesta syntyvää tilaa, jossa suorituskyky laskee hetkellisesti.
Lihaskuntoharjoittelussa paikallisella uupumuksella tarkoitetaan lihaksen ja sitä käskyttävien hermojen sekä nivelten ja tukirakenteiden toiminnan heikkenemistä esimerkiksi kovan treenin aikana ja jälkeen. Paikallisesta uupumuksesta palautuminen on usein nopeaa ja kohdelihas on usein valmis treenattavaksi uudelleen parin vuorokauden kuluessa. Tämäntyyppinen uupumus on toivottua, mikäli mielii kehittyä, eli esimerkiksi lihaskasvuun tähtäävän treenin tavoite on nimenomaan saada aikaan tämäntyyppistä uupumusta, jolloin treenattu lihas ympäröivine kudoksineen voi palautuessaan vahvistua, eli kehittyä.
Systeemisellä uupumuksella puolestaan tarkoitetaan kokonaisvaltaisempaa uupumusta, jota ei pysty kohdentamaan treenattuihin lihaksiin tai niitä ympäröiviin kudoksiin. Systeeminen uupumus koskettaa laajemmin hermostoa, hengitys- ja verenkiertoelimistöä ja jopa immuunipuolustusta. Systeeminen uupumus johtaakin koko kehon suorituskyvyn tilapäiseen heikkenemiseen, eli voimatasot ja kestävyys heikkenevät hetkellisesti. Esimerkiksi isot moninivelliikkeet sekä voimakkaasti rankaa kuormittavat liikkeet, kuten vaikkapa takakyykky ja maastaveto aiheuttavat korkeampaa systeemistä uupumusta kuin eristävät tai tuetummat liikkeet. Myös pitkät sarjat failureen aiheuttavat yleensä suurempaa systeemistä uupumusta, kuin lyhyemmät sarjat failureen. Ja täysin failureen treenaaminen aiheuttaa systeemistä uupumusta enemmän kuin se, että jättää toiston tai pari varastoon. Systeemistä uupumusta voivat kovan treenin lisäksi aiheuttaa huono tai vähäinen nukkuminen sekä elämän muut stressitekijät, kuten vähäinen energiansaanti, työstressi, perheongelmat tai vaikkapa rahahuolet.
Mikäli systeeminen uupumus on korkeaa, se tarkoittaa hitaampaa palautumista treeneistä. Hidas palautuminen voi heikentää lihaskasvua, sillä se vaikuttaa suoraan treenitehojen heikkenemiseen ja siihen, ettei välttämättä pysty treenaamaan niin usein ja paljon kuin lihaskasvulle olisi optimaalisinta.
Näillä kahdella uupumuksen lajilla on siis selvä ero: lihaskasvusta haaveileva haluaa ehdottomasti aiheuttaa paikallista uupumusta kohdelihaksilleen, mutta välttää liiallista systeemistä uupumusta, jotta palautuminen ei kärsi ja jotta riittävää treenimäärää ja -tehoa on mahdollista ylläpitää viikosta toiseen.
Ennen vanhaan oli valloillaan käsitys, että jokaisessa treenissä piti painaa niin kovaa, että suolet räiskyivät seinille. Ei ollut niin justiinsa vaikka ei olisi noudattanut tarkkaa treeniohjelmaa, kunhan salin jälkeen olo oli hakatumpi kuin nyrkkeilymatsin jäljiltä. Ja salille mentiin vaikka unettomien öiden jälkeen, eikä tehoista silloinkaan tingitty piiruakaan. Tämä tarkoitti kovaa uupumusta paitsi paikallisesti treenatuille lihaksille, niin myös kovaa systeemistä uupumusta.
Tiedon lisääntyessä alettiin ymmärtää hyvän palautumisen sekä riittävän treenivolyymin merkitystä kehitykselle ja aiemman tappotreenityylin tilalle tuli systeemisen uupumuksen välttely kaikin keinoin: systeemisestä uupumuksesta tulikin bodarin pahin painajainen. Tavoite oli saada kohdelihas väsytettyä ilman minkäänlaista systeemistä uupumista ja reenistä tuli melkolailla aiemman vastakohta: treeniohjelmien raivokasta optimointia, lähinnä eristäviä liikkeitä, säästeliäästi failuretreeniä, paljon tuntumahinkkausta, ei pitkiä sarjoja sekä skipattuja treenejä aina jos alla ei ollut yhdeksän tunnin yöunia. Paikoin tämä käsitys vallitsee vieläkin.
Mutta yllättäen, kultainen keskitie toimii tässäkin.
Joka yö ei tarvitse nukkua täydellisesti ja silti voi kehittyä. Pääasiassa on silti hyvä panostaa unen laatuun ja määrään.
Treeniohjelman ei tarvitse olla äärimmilleen optimoitu, mutta se on hyvä olla olemassa ja siinä kannattaa ottaa huomioon systeemistä uupumusta lisäävät tekijät. Treeniohjelmaa laatiessa kannattaa siis miettiä paitsi lihaskasvuun riittävä lihasryhmäkohtainen volyymi, myös liikevalinnat, liikkeiden järjestys, treeni-intensiteetti (kuinka lähelle failurea vai failureen) sekä treenifrekvenssi (kuinka usein lihasryhmät treenataan).
Elämän muitakin stressitekijöitä kannattaa pyrkiä hallitsemaan, mutta niitä tulee aina olemaan jokaisen arjessa eikä niistä voi kokonaan vapautua. Eikä tarvitsekaan.
Systeemistä uupumusta ei tarvitse pyrkiä välttämään kaikin keinoin. Ihmiskeho on luotu sietämään stressiä ja palautumaan siitä. Siinä missä järjetön raivotreeni tuhoaa gainssit heikentämällä palautumista, niin upumuksen välttely kaikin keinoin johtaa liian köykäiseen treenaamiseen. Kummassakaan tapauksessa ei voi odottaa maksimaalista kehitystä. Systeeminen uupumus on kehittävän treenin välttämätön sivutuote, ei asia, joka pitäisi eliminoida.
Tärkeintä on treenata fiksulla ohjelmalla riittävän kovaa, systemaattisesti ja pitkäjänteisesti.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Hidastuuko aineenvaihdunta ikääntyessä?
Onko runsas proteiininsaanti vaarallista?
Bodarielämä mielletään rajoittavaksi ja kurinalaiseksi: valmiiksi punnitut ruoat syödään kellontarkasti omista purkeista, treenille raahaudutaan vaikka pää kainalossa ja pää painetaan tyynyyn juuri oikealla kellonlyömällä. Tavan kansalaiselle tämä ei kuulosta tasapainoiselta elämiseltä. Täytyy aina kuitenkin muistaa, että tasapaino tarkoittaa jokaiselle eri asioita: bodarielämä ja tavallinen tasapainoiseksi mielletty elämä poikkeavat toisistaan, se on selvä. Kumpikaan ei ole toistaan parempi tai huonompi vaihtoehto.
Tavallisessa elämässä voi olla mielekkäintä pyrkiä saavuttamaan tasapaino opettelemalla riittävää joustoa treenien, ruokavalion, unen ja arjen suhteen. Hyvinvointia ja kehitystä edistävät terveelliset elämäntavat, joista voi hieman joustaa oman arjen ja voimavarojen mukaan.
Normaalielämää elävän henkilön kannattaa pyrkiä tähän:
2-4 treeniä per viikko
Sopiva energiansaanti ja riittävä proteiininsaanti
Perusterveelliset ruoka-ainevalinnat
Säännölliset arjen rutiinit
Perusaktiivisuus
Riittävä unensaanti ja -laatu
Joskus elämä heittää kuitenkin kapuloita rattaisiin ja se on ok:
Treeni tai toinenkin jää joskus välistä
Joskus tulee herkuteltua sopivasti
Sosiaaliset riennot voivat syrjäyttää arkirutiineja ja ruokavaliota
Aina ei saa unta niin paljoa kuin olisi optimaalista
Tältä voi siis näyttää tavallisen, terveelliseen ja liikunnalliseen elämäntapaan tähtäävän treenaajan tasapaino: se voi tarkoittaa sitä, että arkeen mahtuu yllättäviä menoja, peruuntuneita treenejä, huonosti nukuttuja öitä ja sosiaalisia rientoja, mutta pääpirteissään ihminen noudattaa treeniohjelmaa, syö terveellisen ruokavalion mukaan ja huolehtii myös palautumisestaan. Ajattelu voi olla karkeasti 50/50, eli 50% arjen valinnoista tukee treeni-, ruokavalio- ja unirytmin noudattamista ja 50% ajasta voi valita vähän rennommin, kun ei nyt ihan lekkeriksi aina lyö.
Bodarielämää viettävälle tasapaino on toisennäköinen, etenkin, jos se tähtää kilpailemiseen tai muuten maksimaaliseen kehittymiseen. Tällöin 50/50 tasapainoon pyrkiminen ei ole realistista. Kovat tulokset eivät tule ilmaiseksi ja siksi bodarille tasapaino on ennemminkin 90/10, huipulla jopa 95/5. Käytännössä 90-95% arjen valinnoista treenin, unen ja ruokavalion suhteen on tuettava tavoitteita. Maksimissaan 5-10% valinnoista voi mahdollisesti ottaa rennommin, kaudesta riippuen.
Tosibodarin voi olla tarpeen pyrkiä tähän:
4-6 treeniä per viikko
Tarkasti määritelty energiansaanti ja proteiininsaanti
Huolella valitut ruoka-aineet
Säännölliset arjen rutiinit
Aerobinen harjoittelu sekä mahdollisesti poseerausharjoittelu
Optimoitu unensaanti sekä unenlaatu ja suunniteltu unirytmi
Jos ohjelmasta pitää poiketa:
Treeniä voi keventää tai siirtää, mutta skipata vain jos se tukee kokonaisuutta
Offilla on ok satunnaisesti herkutella, övereitä ei ole ok vetää silloinkaan
Dieetillä ruokavaliosta poiketaan vain suunnitellusti jos se tukee kokonaisuutta
Sosiaaliset riennot pitää valita tarkkaan, koska treenit, jaksaminen, arkirytmi ja palautuminen pitää priorisoida
Unen laiminlyönti näkyy treeneissä ja palautumisessa, joten uneen on pakko panostaa
Bodarielämän vaatimukset voivat näyttää hurjilta, mutta bodaus on kokonaisvaltainen laji, jossa ei riitä, että treeniohjelmaa, ruokavaliota ja tarkkaa arkirytmiä noudatetaan sinne päin. Se ei silti tarkoita, että bodareiden elämä olisi epätasapainossa, vaan heidän tasapainonsa ja prioriteettinsa vain näyttävät erilaiselta. Jos tosibodarilta kysyy, niin moni heistä rakastaa tarkkoja rutiinejaan ja niissä pysyminen on heille mielekästä ja helppoa.
Ja mikä sen parempi märitelmä tasapainoiselle arjelle, kuin se, että arki on mielekästä, sujuvaa ja rullaa kivasti.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Syötkö tarpeeksi kehittyäksesi?
Onko pakaran aktivaatioharjoituksista iloa?
Jumi on voimaa, sanotaan. Onko totta että voimaa ja lihaskasvua halajavan kannattaa suosiolla unohtaa venyttely, etteivät voimatasot vain kärsi?
Se lienee jo melko vahvistettu oletus, että lämmittelyissä juuri ennen salitreeniä ei kannata tehdä pitkiä ja voimakkaita staattisia venytyksiä. Pitkissä staattisissa venytyksissä lihas rentoutuu ja lihaksia käskyttävien motoneuronien aktivointinopeus heikkenee ja lihaksen sekä nivelten perusjännitys laskee. Muun muassa näistä syistä voimantuotto vähenee ja suorituskyky heikkenee hetkellisesti. Jos treenitehot ovat jatkuvasti tästä syystä alentuneet, se voi vaikuttaa pitkässä juoksussa negatiivisesti myös lihaskasvuun. Venyttelyn aiheuttama voimantuoton ja suorituskyvyn lasku on kuitenkin hyvin hetkellinen.
Dynaamisilla, eli liikkeeseen perustuvilla venytyksillä tai lyhyillä ja kevyillä staattisilla venytyksillä ei ole havaittu olevan samaa vaikutusta, joten mikäli nivelten liikeradat haluaa käydä läpi ennen treeniä venytyksin, kannattaa suosia dynaamista venyttelyä tai lyhyitä ja kevyitä staattisia venytyksiä.
Mikäli haluaa venytellä pitkin stattisin venytyksin, ne kannattaa säästää toiseen ajankohtaan, eli täysin erilleen lihaskuntotreenistä, joko treenin jälkeen myöhemmin samalle päivälle tai kokonaan eri päivälle. Erikseen tehtynä pitkilläkään staattisilla venytyksillä ei näyttäisi olevan voimantuottoa tai suorituskykyä haittaavia vaikutuksia, eli sitä ei tarvitse pelätä että venyttelyllä haittaisi gainssejaan!
Moni tuskailee, kun ei taas ole tullut venyteltyä, mutta totuus on, että kaikille venyttely ei ole pakollista tai edes tarpeellista. Venyttely ei tee ihmisestä terveempää, ei vähennä vammautumisriskiä, ei tehosta palautumista eikä automaattisesti paranna liiketekniikoita salilla. Jos likkuvuutta on tarpeeksi omaan arkeen ja saliharjoitteluun, niin lisäliikkuvuudesta tuskin on hyötyä eikä sitä välttämättä voi edes saavuttaa venyttelemällä. Henkilöille, joilla on yliliikkuvuutta, venyttely voi olla jopa haitaksi. Salitreenaajalle parasta liikkuvuusharjoittelua on tehdä treenit täydellä liikeradalla, sillä aktiivinen ja täysiin liikeratoihin perustuva lihaskuntotreeni on itseasiassa myös parasta mahdollista liikkuvuusharjoittelua!
Venyttely voi kuitenkin olla eduksi, mikäli jotkin treeniliikkeet on haastava suorittaa heikon liikkuvuuden vuoksi. Mikäli liikkuvuusrajoitteet johtuvat lyhentyneistä lihaksista, niin tavoitteellisesta venyttelystä voi olla apua. Mikäli rajoitukset johtuvat omasta rakenteesta, vanhoista vammoista tai muista tekijöistä, niin venyttely ei välttämättä ole avuksi, vaan tilanteeseen voidaan tarvita toisenlaista liikkuvuusharjoittelua tai vaihtoehtoisia treeniliikkeitä.
Venyttely on kuitenkin monien mielestä mukavan tuntuista ja mikäli itse kokee, että venyttely parantaa oloa ja vetreyttää, sitä kannattaa ehdottomasti harrastaa!
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Hidastuuko aineenvaihdunta ikääntyessä?
Miksi asia onkin aina niin, että dieetillä mieli halajaa juuri niitä ruokia, joita ei saa syödä?
Se on itseasiassa täysin normaali ilmiö. Ihmismieli on muovautunut siten, ettei se pidä siitä, että sitä pyritään rajoittamaan. Mikäli valinnanvapauttamme rajoitetaan, mieli alkaa usein harata vastaan, olipa kyse sitten ruoka-ainevalintojen tai käyttäytymisen rajoittamisesta.
Etenkin dieetillä tai muuten rajoitetulla ruokavaliolla mieli voi alkaa kapinoida vastaan, vaikka päätös dieetistä on ollut oma. Tämä mielen kapinointi on normaalia reagointia rajoituksiin, mutta se saa kielletyt asiat vaikuttamaan normaalia kiehtovammilta.
Se kuitenkin voi tehdä dieettaamisesta tai ruokavalion tarkasta noudattamisesta haastavaa. Himot iskevät ja mieli voi uskotella, että dieettaaja jää paljosta paitsi, kun nyt ei saakaan syödä tai tehdä sitä, tätä ja tuota. Mikäli nämä ajatukset ottavat vallan ja niiden alla lopulta taipuu, voi olla vaarana, että näitä “kiellettyjä” ruoka-aineita tuleekin sitten ahmittua hallitsemattomasti. Eikä ilmiö rajoitu vain ruoka-aineisiin, vaan se voi koskea myös ruokamääriä: dieetillä ruokamäärää rajoitetaan, mikä altistaa isoista ruokamääristä haaveilemiseen ja mahdollisiin ylilyönteihin, mikäli dieetistä lipsutaan.
Liian rajun ja rajoittavan dieetin vaarana voi olla ahmimisen ja rajoittamisen kierre. Ensin dieetti vedetään liian rajuksi, jolloin sen noudattaminen on pidemmän päälle mahdotonta ja siitä tulee sorruttua. Sortumista seuraa huono omatunto, mikä voi johtaa taas siihen, että liian kovaa dieettiä jatketaan tai sitä jopa kiristetään entisestään, jolloin seurauksena voi lopulta taas olla sortuminen.
Tärkein avain onnistuneeseen ruokavalion noudattamiseen tai dieetin toteuttamiseen onkin se, että ruokavalion rakenne ja tahti on rakennettu kestävälle pohjalle. Dieetti ei saa olla liian raju ja ruokavalion tulee olla noudattajalleen sopiva. Ruokavalion tulee olla vain niin rajoittava, kuin tavoitteiden kannalta on pakollista. On tärkeää ymmärtää omat tavoitteet, omat aikataulut, oma arki ja myös omat mieltymykset, jotta itselle sopiva ruokavalio löytyy. On selvää, että fysiikkalajien kilpailudieetin on tarve olla paljon rajoittavampi, kuin omaksi ilokseen treenaavan tai vaikkapa terveyden vuoksi laihduttavan. Jokaiseen tilanteeseen tulee löytää sopiva tasapaino, jossa ruokavalion noudattamisen sekä omien tavoitteiden välillä ei ole liian suurta kuilua ja ruokavaliossa on riittävästi joustavuutta, jotta ruokavalion noudattaminen onnistuu.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Pitääkö kehityskaudella tehdä aerobista?
Onko pakaran aktivaatioharjoituksista iloa?
Sairastuvatko paljon treenaavat helpommin?
On ajan henki asettaa suuria tavoitteita ja unelmoida isosti. Ja ovathan tavoitteet hieno ja eteenpäin vievä voima! Pelkät tavoitteet eivät kuitenkaan vie maaliin, vaan niiden saavuttaminen vaatii hyvän suunnitelman, pitkäjänteistä työtä, monitorointia ja joskus jopa ripauksen onnea. Isot tavoitteet vaativat isosti työtä ja siksi itse työnteosta sekä matkasta kohti tavoitteita on tehtävä jo itsessään tavoittelemisen arvoinen ja palkitseva asia.
Tavoitteet eivät automaattisesti johda tuloksiin
Niillä, jotka onnistuvat ja niillä, jotka eivät onnistu voi olla täysin samat tavoitteet. Itse tavoitteet eivät suoraan johda tuloksiin, vaan tuloksia tulee kovalla työllä, pitkäjänteisyydellä, arjen valinnoilla sekä sillä, että jokapäiväisestä aherruksesta tavoitteidensa eteen tekee pysyvän elämäntavan.
Tavoitteen saavuttaminen on väliaikaista
Moni uskoo, että siinä kohtaa, kun tavoite saavutetaan, elämä jotenkin mullistuu tai saa täyttymyksensä. Lopulta suurin osa tavoitteista on kuitenkin sellaisia, että kun ne saavutetaan, voidaan kokea hetki täyttymystä, mutta tunne vilistääkin pian ohi ja sitten ihminen haluaakin jo siirtyä eteenpäin ja alkaa tavoitella seuraavia asioita. Pahimmillaan olo voi tavoitteen saavuttamisen jälkeen tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Mikäli tavoitteen saavuttamiseksi tehty matka on itsessään ollut jo palkitseva ja sen aikana itselleen on rakentanut pysyviä rutiineja ja tapoja, joita haluaa jatkaa tavoitteen saavuttamisen jälkeenkin, ollaan jo paremmalla tolalla ja tulokset ovat pysyvämpiä!
Onnellisuus ja itsearvostus eivät saa perustua tavoitteen saavuttamiselle
Jos perustaa oman arvonsa tai onnellisuutensa puhtaasti tavoitteen saavuttamiselle, se tarkoittaa käytännössä sitä, että ne ovat riippuvaisia asiasta, joka ei välttämättä koskaan edes toteudu. Elämä on tässä ja nyt, eikä jokin mahdollinen tapahtuma/hetki/skenaario/tilanne tulevaisuudessa voi sanella, miten näet itsesi ja elämäsi joka päivä. Keskity siihen, että matka on kulkemisen arvoinen ja että ymmärrät oman arvosi ja elämäsi tärkeät arvot joka päivä etkä vain jos saavutat tavoitteesi.
Tavoitteet voivat olla ristiriidassa pitkän tähtäimen onnistumisen kanssa
Tavoitteet eivät aina tue sitä, mitä ihminen oikeasti tarvitsee tai mitä hän toivoo saavuttavansa tulevaisuudessa.
Otetaan esimerkki: henkilö toivoo laihtuvansa 20 kiloa, pitävänsä painon poissa ja elävänsä loppuelämänsä tervettä ja sporttista elämää. Hän pudottaa painoaan 20 kiloa pussikeittokuurilla, voi huonosti ja dieetin päättymisen jälkeen palaa vanhoihin tapoihinsa, koska ei ole matkan aikana opetellut uusia elämäntapoja, vaan ainoastaan polttanut kynttilää molemmista päistä. Tässä kohtaa yhden tavoitteen saavuttaminen on ajanut pitkän tähtäimen tavoitteiden ohi ja vesittänyt ne. Yksi saavutus ei saisi vesittää muita, vaan tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat keinot kannattaa suunnitella niin, että koko tekeminen perustetaan kestävälle pohjalle.
Tavoitteet ovat kultaa ja niille on ehdottomasti paikkansa, mutta ne kannattaa suunnitella huolellisesti ja ennen kaikkea niin, että matka kohti tavoitteita on palkitseva ja että sitä haluaa jatkaa myös tavoitteen täyttymisen jälkeen. Pyri rakastamaan matkaa enemmän kuin itse tavoitteen saavuttamista.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Mitä yhteistä on onnistujilla?
Kehittyminen vaatii riittävän kovaa treeniä. Jokaisessa treenissä suolten ei tarvitse lentää seinille, mutta treenin on silti oltava kovaa. Mistä tietää treenaako tarpeeksi kovaa?
Tekniikka ei aina ole täyttä kultaa
Salilla tulee treenata tekniikka edellä ja etenkin lihaskasvutarkoituksessa treenaavan on säilytettävä jokaisessa toistossa riittävän korkea taso, jotta työ pysyy kohdelihaksella eikä karkaa avustaville lihaksille. Äärimmilleen viedyissä sarjoissa viimeinen toisto voi joskus näyttää hieman ensimmäisiä toistoja rumemmalta, kun kehosta puristetaan kaikki irti. Vasta-alkajien kannattaa treenata sarjansa tekniseen failureen, eli tilanteeseen, jossa sarja päättyy siihen, että tekniikka alkaa pettää: näin opitaan oikeat treenitekniikat ja liikeradat ja treenataan turvallisesti. Kokeneet treenaajat sen sijaan osaavat jo tunnistaa, kuinka pitkälle sarjat voi turvallisesti puskea vaikka tekniikka jo hieman hajoaisikin: tällöin riittävän hyvä tekniikka riittää.
Toistot hidastuvat loppua kohden
Jos sarjan jokainen toisto on yhtä reipas kuin sarjan ensimmäinen toisto, ei olla lähelläkään tarpeeksi kovaa sarjaa, jotta lihas kasvaisi. Bodaustreenille oleellista on viedä sarjat tarpeeksi lähelle failurea tai failureen asti ja yksi selvä merkki failuren lähestymisestä on tilanne, jossa toisto toistolta liikkeen suoritusnopeus hidastuu. Viimeiset toistot saattavat olla jo hyvinkin hitaita vaikka rautaa yritetään liikuttaa täysillä.
Ainakin osa sarjoista päättyy failureen
Jos ei ikinä treenaa failureen, eli tilanteeseen, jossa ei enää yksinkertaisesti saa tehtyä yhtään toistoa samalla vastuksella, ei opi tunnistamaan omia rajojaan. Jos ei tiedä missä omat rajat kulkevat, on riski, että niistä jäädään hyvinkin kauas. Vaikka lihaskasvuun tähtäävässä treenissä jokaista sarjaa ei tarvitse aina viedä failureen, niin lähelle pitää päästä (1-3 toiston päähän) ja siksi ainakin osa sarjoista kannattaa viedä rehellisesti failureen asti, jotta tietää missä raja kulkee!
Volyymimäärää muutetaan tarvittaessa
Volyymimäärällä tarkoitetaan tässä kovien työsarjojen määrää per lihasryhmä. Jos vannoo aina korkean volyymimäärän (paljon työsarjoja per viikko per lihasryhmä) tai matalan volyymimäärän (vähän työsarjoja per viikko per lihasryhmä) nimeen, on riski, että ei löydä itselleen sopivaa volyymimäärää. Eri ihmiset tarvitsevat kehittyäkseen eri määrän kovia työsarjoja ja tarvittava määrä vaihtelee myös ihmisen kohdalla lihasryhmittäin: joku voi tarvita vain vähän volyymia etureisien kehitykseen, mutta olkapäät vaativatkin kasvaakseen korkeaa volyymimäärää. Siksi volyymimäärää pitää olla valmis säätämään yrittämisen ja erehtymisen kautta: jos lihasryhmä ei koskaan ehdi palautua seuraavaan treenikertaan, volyymia on ehkä liikaa. Jos taas treeni ei juurikaan tunnu eivätkä treenitulokset nouse viikkojen saatossa, volyymimäärä on kenties liian matala. Volyymin kanssa on hyvä aloittaa matalahkolta ja lisätä sarjamäärää tarpeen mukaan, jotta kehitys on jatkuvaa.
Et tarvitse kevennyksiä tai lepopäiviä
Jos treenaa oikeasti kovaa, niin viikossa on käytännössä pakko pitää vähintään 1-2 lepopäivää, jotta keho palautuu. Jos treeni on liian kevyttä, kehoa ei tule juuri haastettua eikä siksi lepopäivillekään ole tarvetta. Kevennys- tai lepoviikkoja ei ole pakko pitää 4-10 viikon välein, mutta jos oikeasti treenaa kovaa, niin kevennyksillekin on joskus tarve. Kova treeni haastaa kehoa ja mieltä ja joskus kevennysviikko voi olla tarpeen henkisen stressinkin lievittämiseksi!
Lihas ei tunnu treenatulta
Kova treeni ei tarkoita sitä, että lihasten pitäisi olla seuraavana päivänä kipeät, mutta jos lihakset on oikeasti treenannut kovaa, niin treenin jälkeen kuuluisi olla jotakin tuntemuksia lihaksissa. Ainakin niiden tulisi tuntua hieman voimattomilta.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Hidastuuko aineenvaihdunta ikääntyessä?
Treenaamista ei kannata lopettaa loukkaantumisen vuoksi
Stressiä aiheuttavia tekijöitä on elämässä lukemattomia ja oikeastaan jokainen meistä kokee stressiä tavalla tai toisella arjessaan. Stressinaiheita on sekä fyysisiä että psyykkisiä. Harva tulee ajatelleeksikaan, että kehomme reagoi kaikkiin stressinlähteisiin käytännössä samalla tavalla. Stressin käsittelyyn ja siitä palautumiseen käytettävät voimavarat kuluvat samasta tankista, olipa stressi lähtöisin kovista treeneistä tai työpaineista.
Tavoitteellisen treenaajan onkin tärkeää osata tunnistaa oman arkensa ja elämänsä stressitekijöitä, sillä niiden tunnistaminen ja hallitseminen on ensisijaisen tärkeää, mikäli mielii kehittyä pitkällä tähtäimellä. Jos keho ja mieli eivät palaudu, pitkäjänteinen treenaaminen ja kehitys eivät välttämättä tuo haluttua tulosta. Pahimmillaan alipalautuminen voi johtaa sairastumisiin, vammautumisiin, loppuunpalamiseen tai motivaation lopahtamiseen.
Bodaus mieleetään “kovapäisten” ihmisten lajiksi ja on valitettavan tavallista, että bodarit polttavat kynttiläänsä molemmista päistä, mistä ei pitkällä tähtäimellä seuraa mitään hyvää.
Siksi on tärkeää tiedostaa, että jos elämässä on esimerkiksi kovasti henkistä stressiä tai arjen rasitteita, voi treeniin liittyviä stressitekijöitä pyrkiä vähentämään, jolloin voimavaroja säästyy muun elämän stressitekijöiden setvimiseen ilman, että treenaamista tarvitsee jättää kokonaan tauolle. Rankkoina aikoina ylläpitävä treeni vie paljon pidemmälle, kuin treenin tauottaminen kokonaan tai se, että treenitehoista ja -määristä ei tingittäisi ja tuloksena olisi loppuunpalaminen tai sairastuminen.
Jokaisen elämä on eri näköinen ja jokaisen elämää kuormittavat eri stressitekijät eri mitoissa. Siksi jokaisen tärkeä velvollisuus on oppia ymmärtämään omaa arkeaan.
Esimerkkejä fyysisistä stressitekijöistä
Treeni ja treeneistä palautuminen
Vammautumiset
Sairastumiset
Unenpuute
Heikko unenlaatu
Heikko tai riittämätön ravitsemus
Vaikeat olosuhteet (kylmä/kuuma)
Esimerkkejä henkisistä stressitekijöistä
Ongelmat kotona
Työpaineet
Ihmissuhdeongelmat
Rahahuolet
Mielenterveysongelmat
Elämänmuutokset
Läheisten ongelmat
Omat voimavaransa tulee annostella ja kanavoida kulloinkin vallitsevien olosuhteiden mukaan ja painottaa niitä osa-alueita, jotka sillä hetkellä vaativat itseltä eniten huomiota ja panostusta. Opettelemalla taitavaksi tasapainottelemaan ja priorisoimaan elämänsä eri osa-alueita, on mahdollista pitää kaikki tärkeät asiat mukana arjessa myös vaikeampina aikoina!
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Pitääkö kehityskaudella tehdä aerobista?
Nykytilannetta ei aina voi verrata menneeseen
Sairastuvatko paljon treenaavat helpommin?
Kova treeni aiheuttaa lihaksiin mikrovaurioita, jotka elimistö joutuu sitten palautumisprosessissa paikkaamaan. Ovatko nuo mikrovauriot se juttu, joka saa lihakset kasvamaan isommiksi?
Niin paljon kuin ihmiskehoa onkin jo tutkittu, niin vieläkään ei voida varmaksi sanoa, mitkä kaikki tekijät ajavat lihaskasvua ja onko jokin mekanismi selvästi ylitse muiden. Lihaskasvua edistäviksi tekijöiksi on ajateltu muun muassa mekaanista kuormitusta, lihasten mikrovaurioita sekä lihassolujen aineenvaihdunnallisia muutoksia.
Tästä tosibodari vetää luonnollisesti johtopäätöksiä:
Valitettavasti tässäkään kohtaa ääripäähän törmääminen ei välttämättä ole kehittävin lähestymistapa, sillä liialliset lihasvauriot eivät edistä lihaskasvua, vaan ne voivat jopa heikentää kehitystä. Itse asiassa edes se, että mikrovauriot suoraan edistäisivät lihaskasvua, ei ole täysin varmaa, mutta maltillisista lihasvaurioista ei kuitenkaan ainakaan näyttäisi olevan haittaa lihaskasvulle.
On totta, että kun treenillä saadaan aikaan lihasten mikrovaurioita, myös lihasten rakennusprosessi, eli lihasproteiinisynteesi kiihtyy, mutta se ei aina tarkoita, että elimistö onnistuisi rakentamaan lisää lihasta. Lihasproteiinisynteesiä tapahtuu koko ajan, kuten tapahtuu myös lihasproteiinin hajotusta. Sen, kasvaako lihas, ratkaiseekin näiden suhde, eli se, onnistutaanko lihasta rakentamaan enemmän kuin sitä hajotetaan.
Järjettömän kovan ja paljon lihasten mikrovaurioita aiheuttavan treenin jälkeen lihasproteiinisynteesi toki myös nousee melkoisesti, mutta siltä voikin mennä kaikki potku vaurioiden korjaamiseen, eikä lisälihasta välttämättä pystytä rakentamaan lainkaan. Mikäli treeni siis on niin raju, ettei siitä pysty palautumaan kunnolla, se ei myöskään kehitä.
Valitettava totuus siis on, että se, joka onnistuu tekemään kaikkein hulluimmat ja hajottavimmat treenit, ei välttämättä kehity eniten. Se, joka tekee tasolleen sopivimmat kovat treenit, joista pystyy myös palautumaan, kehittyy todennäköisesti parhaiten.
Murretaanpa siis nämä tosibodarimyytit:
Enemmän rautaa tangossa = isommat lihakset
Olemme jo useammassakin artikkelissa todenneet, ettei lisäkuormasta ole mitään iloa, jos liikerata ja tekniikka kärsivät sen seurauksena. Pidä huoli liikeradasta ja tekniikasta ja niiden puitteissa käytä itsellesi kovia rautoja ja pyri nousujohteisuuten pitkän ajan saatossa. Kenenkään ennätykset eivät voi paukkua viikko toisensa perään vuodesta toiseen, mutta pitkällä tähtäimellä kehitystä tulisi näkyä myös sarjapainoissa.
Mahdollisimman paljon lihasvaurioita aiheuttava treeni = isommat lihakset
Jos treenistä palautuminen vie viikon, on todennäköistä että tuli ehkä treenattua vähän turhan kovaa ja palautuminen kärsi. Treenaa kovaa, mutta suhteuta treenit omaan tasoosi ja palautumiskapasiteettiisi.
Lihakset räjäyttävä pumppi = isommat lihakset
Pumppi on kiva juttu: se tuntuu hyvältä ja tekee olon isoksi. Se ei kuitenkaan yksinään riitä lihaskasvun aikaansaamiseksi, eli tuntumahinkkailu pelkän pumpin toivossa ei pidemmän päälle kehitä. Sarjat tulee viedä tarpeeksi lähelle failurea, jotta niistä on iloa treenin aikaisen peilinäkymän lisäksi myös treenin jälkeiselle lihaskasvulle.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Oikealla tavoitteenasettelulla tuloksiin
ONE 2 ONE
Valmennuksessa valitset henkilökohtaisen valmentajan, joka rakentaa ohjelmasi, seuraa kehitystäsi viikoittain ja on aina vain yhden chat-viestin päässä. Valmennukseen kuuluvat myös valmentajatapaamiset, joissa edellisten ja tulevien viikkojen tekemistä puretaan ja suunnitellaan tarkalla kammalla.
ONE 2 ONE sopii kun sinulla on suuret tavoitteet ja valmennus vaatii paljon henkilökohtaista ohjausta ja seurantaa.
Valmentajiksesi valittavana ovat: Jari Bull Mentula, Teemu Niemi, Ronnie Niemi, Sami Tuovinen
BAO 2 ONE
Päävalmentaja Jari Bull Mentula vastaa valmennuksestasi yhdessä kokeneen BAO-valmennustiimin kanssa. Valmennuksessa sinulle tehdään henkilökohtaiset ohjelmat, valmentajat vastaavat chatissa kaikkiin kysymyksiisi ja kehitystäsi seurataan aktiivisesti.
BAO 2 ONE valmennustiimimme haluaa sinun onnistuvan, joten sitoudumme tarjoamaan sinulle osaamisemme ja tukemme, jotta sinä voit keskittyä tekemiseen.
Valmennustiimiin kuuluvat: Jari Bull Mentula, Sini Lehtonen sekä Sami Tuovinen
TEAM BULL'S ALL OUT - KISAVALMENNUS
WHERE EVERYONE IS A CHAMPION
Bull on valmentanut fysiikka- ja voimaurheilijoita uransa alusta asti.
Team Bull’s All Outin urheilijat ovat voittaneet useita Suomen-mestaruuksia, Euroopan-mestaruuksia sekä maailmanmestaruuksia niin fitness-, kehonrakennus- kuin voimailulajeissakin. Valmennamme kaikenikäisiä ja –
tasoisia urheilijoita. Kisavalmennuksesta tiimissämme vastaavat Bull Mentula, Teemu Niemi, Sami Tuovinen sekä Ronnie Niemi.
Kisaan valmistautuminen on kokonaisvaltainen prosessi, joka toteutetaan tiimissämme aina täysin henkilökohtaisesti, joten kisavalmennuksesi pituus on henkilökohtainen. Olet yhteydessä valmentajaasi intensiivisesti läpi koko kisavalmistautumisesi, jotta edistymistäsi voidaan seurata ja jotta lavalle saadaan paras mahdollinen versio sinusta.
Pidämme sinusta huolen myös kisapaikalla ja kilpailusi jälkeen, sillä valmennuksemme sisältää myös kisadieetiltä palauttavan jakson. Tiimimme järjestää myös tiimipäiviä, poseerausharjoittelua, yhteistreenejä ja paljon muuta urheilijaurasi tueksi!
On tullut aika aloittaa tai viedä homma uudelle tasolle ja harkitset valmennuksen aloittamista. Mistä tiedät minkä valmennuksen valitset ja mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon?
Ensimmäisenä tulevat tietenkin omat tavoitteesi. Eli jos tavoitteesi on kasvattaa lihasta, ei kannata valita laihdutusvalmennusta. Jos tavoitteesi on tulla lihaksikkaaksi bodariksi, kestävyysvalmennus ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Jos haluat tehdä toiminnallista treeniä, bodausvalmennus ei välttämättä ole paras. Tutustu siis huolella valmennuksen tavoitteeseen ja treenien sekä ruokavalion toteutustapaan. Huomioon kannattaa ottaa myös omat lähtökohdat, eli os olet vasta-alkaja, voi olla hyvä varmistaa, että valmennus on sinulle sopivan tasoinen.
Punnitse tavoitteitasi myös pitkällä tähtäimellä. Saatko ohjeistusta jatkoon tai onko sinun mahdollista jatkaa valmennusta myös ensimmäisen jakson jälkeen niin halutessasi vai jäätkö yksin valmennuksen päättyessä?
Seuraavana tulevat oma arkesi ja omat resurssisi. Tavoitteiden ja resurssiesi tulee kohdata. Jos siis tiedät ettet ikinä pääse salille eikä sinulla ole kotonakaan lisäpainoja käytössä, voi olla ettei bodariksi ryhtyminen ole elämäntilanteessasi juuri nyt ajankohtaista.
Jos voit käydä salilla kahdesti viikossa, valitse valmennus, jossa se on mahdollista ja vaikka osan treeneistä voi tehdä kehonpainolla. Jos taas pääset salille 4-5 kertaa viikossa, voit valita valmennuksen, jonka ohjelmat on laadittu tukemaan 4-5 viikoittaista salikertaa.
Kun olet varmistunut, että valmennuksen tavoite, taso ja tekemisen laatu ja määrä kohtaavat tarpeidesi kanssa, on aika tarkastella valmentajaa. Eli kuka valmennusta vetää, mitä tiedät hänestä ja hänen osaamisestaan, kokemuksestaan ja onko kyseessä oikeasti valmennus vaiko vain “ohjelmat käteen ja pärjäile”. Osaa myös olla kriittinen, parhaimman näköinen ja kovaäänisin IG-stara ei välttämättä ole paras valmentaja, joten panosta myös siihen, että otat selvää valmentajan taidoista. Yleensä hyvä valmentaja ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja yksi ehdoton ruokavalio- tai treeni-ideologia ei toimi kaikilla kaikissa tilanteissa. Voit kysellä valmentajalta suoraan tai vaikka googletella asiakaskokemuksia ja referenssejä. Ole kuitenkin sopivan kriittinen, sillä verkossa kuka tahansa saattaa kirjoittaa mitä tahansa ja kommenttien ääripäät kannattaakin usein suodattaa, pettyneimmät ja tyytyväisimmät ovat usein kovaäänisimpiä, mutta siltä välitäkin on paljon arvokasta kokemusta.
Pelkät muutoskuvat eivät kerro valmennuksen toimivuudesta pitkällä tähtäimellä. Jokainen meistä haluaa nopeita tuloksia, mutta hyvät tulokset ovat myös kestäviä. Selvitä tai kysy, että onko valmennuksella referenssejä myös pitkän tähtäimen asiakkailta, eli niiltä, jotka ovat pysyneet kelkassa pitkään ja tehneet hommasta elämäntavan pelkän pikapyrähdyksen sijaan ja saaneet pysyviä tuloksia.
Hyvä valmennus opettaa sinua ymmärtämään miksi asioita tehdään kuten tehdään ja auttaa sinua itse tekemään tavoitteidesi kannalta oikeita valintoja. Hyvä valmennus antaa sinulle pikemminkin työkaluja kuin rakentaa kaiken puolestasi.
Lopuksi voit vielä viimeistellä päätöstäsi sillä, että mietit, ovatko valmennuksen keinot sellaisia, joita voit noudattaa myös valmennuksen jälkeen? Opettaako valmennus keinoja, joilla voit sovittaa tavoitteitasi tukevaa elämäntapaa omaan elämääsi myös valmennuksen jälkeen?
KYSY! Jos olet löytänyt lupaavalta kuulostavan valmennuksen, mutta sinua vielä mietityttää sopiiko se tavoitteisiisi tai haluat valmentajasta, valmennuksen yksityiskohdista tai jatkomahdollisuuksista lisätietoa, ota rohkeasti yhteyttä valmennuksen vetäjään ja kysy! Kerro hieman omista tavoitteistasi ja resursseistasi, niin suurin osa vetäjistä kertoo mielellään rehellisesti, sopiiko valmennus sinulle tai onko ohjelmaa mahdollista muokata sinulle sopivammaksi. On kuitenkin lopulta kaikkien etu, että valitset juuri itsellesi sopivan valmennuksen, saat hyviä tuloksia, olet tyytyväinen valmennukseen ja jatkat kelkassa pitkään!
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Miksi BAO on enemmän kuin nettivalmennus?
Ihminen on vain niin vahva kuin hänen heikoin lenkkinsä. Moni pyhittää aikaa vartalonsa veistämisen parissa mutta unohtaa kokonaan mielen joustavuuden ja vahvuuden hajoittamisen. Mitä psyykkinen valmennus siis on ja kuka siitä hyötyy?
BAO CASTissa Bullin ja Snitsun vieraana psyykkinen valmentaja Toni Kataja!
Tonin BAO MIND -valmennukseen pääset täältä:
https://baoshop.fi/fi/product/bao-mind-valmiustaso-verkkovalmennus/16666
Yhteydenottopyynnöt Tonille voi välittää myös info@bullsallout.fi
#baocast #baonews #baoarmy #baomind #psyykkinenvalmennus #xframe #bullsallout #processbao
https://soundcloud.com/user-881441250/bao-cast-e4-psyykkinen-valmennus-vieraana-toni-kataja/s-U5KsD
Suoraan Youtubessa:
Lukemattomia ihmisiä menestyksekkäästi verkon välityksellä valmentaneet Bull Mentula, Matias Koistinen ja Sini Lehtonen palaavat BAO CASTin kakkosjaksossa tiukan pohdinnan kera!
BAO CAST Episode 2 käsittelee kuumaa perunaa nimeltä verkkovalmentaminen. Verkkovalmennuksia on nykyisin enemmän kuin planktonia meressä mutta miten verkkovalmennus eroaa verkossa tapahtuvasta valmennuksesta? Luvassa pohdintaa aiheesta ja itseasiassa enemmän aiheen vierestä, joten pistähän kuunnellen!
Jakso kestää huvimajurimme Ollin pyynnöstä 15 minuuttia, eli noin tunnin.
Uusi 100% kotimainen verkkokauppa! • Ilmainen toimitus yli 69 €:n ostoksista! • Nopea lähetys jopa päivässä!