Tervetuloa

Bull’s All Out -news-osion pariin!

Perhanan pohkeet, kun eivät kasva. Kaikki tietävät jonkun bodarin, joka tuskailee sen kanssa, etteivät pohkeet kasva samaa tahtia kuin muut lihakset. 

Ymmärtääkseen pohkeiden treenaamista, on hyvä ymmärtää ensin hieman pohkeiden anatomiaa. Pohkeiden tarkoitus on ojentaa nilkkaa, eli tehdä varpistusliikettä. Pohkeen lihasmassa sijaitsee melko ylhäällä ja kiinnittyy pitkään ja joustavaan akillesjänteeseen, joka kiinnittyy jalkapohjan kalvoihin. Pitkän jänteen ansiosta nilkan ojennus on parhaimmillaan hyvinkin taloudellinen liike. Kokeile vaikka hyppiä varpaillasi tovi: huomaat ehkä ettei liikkeeseen vaadita ihan valtavaa efforttia, vaan jänteen kyky varastoida liike-energiaa auttaa siinä, ettei liikkeen jatkamiseksi tarvita juurikaan lihasvoimaa. Tämä kannattaa pitää mielessä kun päästään itse asiaan, eli pohkeiden treenaamiseen!

Pohkeiden suurimman lihasmassan muodostavat kaksi lihasta: kaksipäinen kantalihas (gastrocnemius) ja leveä kantalihas (soleus).

Kaksipäinen kantalihas on lihaksista pinnallisempi ja nimensä mukaisesti sillä on kaksi päätä, jotka molemmat ylittävät polvinivelen, eli ne kiinnittyvät reisiluun alaosaan. Nilkan ojennuksen lisäksi se avustaa siis myös polven koukistamisessa. 

Leveä kantalihas on lihaksista syvemmällä. Se kiinnittyy yläosastaan sääri- sekä pohjeluihin ja alaosastaan akillesjänteeseen.

Pohkeiden treenaaminen

Kun haluaa kohdistaa treeniä enemmän kaksipäiseen kantalihakseen, liikkeeksi on hyvä valita sellainen, jossa polvinivel on ojennettuna: esimerkiksi seisten, prässissä tai vaikka donkey-laitteessa tehtävät pohjenousut. Kaksipäinen kantalihas myös avustaa polven koukistusta esimerkiksi reisikoukistuksia tehdessä.

Leveälle kantalihakselle treeni osuu enemmän, kun pohjenousut tehdään polvi koukistettuna, esimerkiksi istuen tehtävässä pohjenousulaitteessa. 

Molempia voi siis olla hyvä sisällyttää ohjelmaansa: pohjenousuja polvinivel suorana ja pohjenousuja polvinivel koukussa.

Pohje ei treeniltään eroa muista lihasryhmistä, eli sekin tarvitsee nousujohteista, kovaa treeniä. Monesti pohjeliikkeet tehdään ohjelmassa viimeisenä liikkeenä: kolme puolivillaista sarjaa viimeisillä voimilla ja se on siinä. Pohkeet tekevät epäsuoraa työtä jalkatreeneissä muutenkin, joten jos tämä tapa riittää pohkeiden kehittymiseen, se on täysin ok, mutta jos pohkeiden kehitys on ongelma, lähestymistapaa voi olla tarpeen muuttaa. Tällöin pohjeliikkeet voi siirtää aiemmaksi treenissään, jolloin paukkuja koviin sarjoihin on jäljellä vielä enemmän. Lisäksi suoran pohjetreenin volyymia voi olla tarpeen lisätä, eli kolmen viikoittaisen sarjan sijaan pohkeet voi treenata esimerkiksi 2-3 kertaa viikossa, aina 2-4 kovaa sarjaa kerrallaan. 

Pohkeita kannattaa treenata koko liikeradalla, eli mahdollisimman laajalla liikkeellä. Tässä kohtaa palautetaan mieleen se, että akillesjänne on pitkä ja joustava ja sillä on valtava potentiaali varastoida liike-energiaa. Ajattele esimerkiksi pitkää kuminauhaa, jota venytät äärimmilleen: kun päästät irti, se singahtaa alkuperäiseen pituuteensa vaivatta. Hieman sama pätee akillesjänteeseen, eli siihen varastoituneesta energiasta voidaan saada paljon apua toistoihin, jolloin itse lihakset rasittuvat vähemmän. Tästä syystä pohjeliikkeet kannattaa tehdä erittäin huolellisesti ja maltillisesti. Etenkin liikkeen venytysasennossa suunnanvaihto tulee tehdä hallitusti. Akillesjänteeseen varastoituneen liike-energian vaikutusta voi minimoida pysäyttämällä liikkeen venytykseen toviksi: jo 2-3 sekunnin hallittu pysäytys venytyksessä riittää siihen, että toistot saadaan tehtyä nimenomaan pohjelihaksilla.

Henkilökohtainen valmennus

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Onko suolan käyttäminen pahasta?

Sairastuvatko paljon treenaavat helpommin?

Tunteiden taistelua

Jokainen on nähnyt somessa kuvapareja, joissa näkyy jäätävän hieno fysiikkamuutos, mutta jonka kuvateksti kertoo kuvien välillä olevan minuutti tai pari. Someen jokainen saa toki ottaa millaisia kuvia haluaa, mutta oikeasti kehityksestä kertovat muutoskuvat ja -videot pitää osata ottaa niin, että ne ovat vertailukelpoisia.

Muutoskuvat ja -videot ovat hyvä työkallu itselle ja valmentajalle edistymisen seuraamiseksi, olipa kyse rasvanpoltosta tai lihaskasvusta.

1. Ota kuvat samaan aikaan päivästä

Älä ota yhden viikon kuvia illalla heti jalkatreenin jälkeen ja seuraavan viikon kuvia aamulla heti sängystä noustua. Kroppa muuttuu yllättävän paljonkin päivän aikana ja siihen vaikuttavat monen muun asian ohella esimerkiksi treenit, nesteytys, ateriat ja hereilläoloaika. Ota siis kuvat joka kerta jotakuinkin samaan aikaan päivästä, esimerkiksi aamulla.

2. Ota kuvat samaan aikaan viikosta

Kun kehität kuvien ottamisesta rutiinin ja otat ne aina tiettynä päivänä, kerran viikossa tai kerran kuukaudessa, ne on helpompi muistaa. Lisäksi esimerkiksi saman tai edellisen päivän treenit vaikuttavat kuntoon, joten kuvat ovat vertailukelpoisemmatkin, jos alla on aina samat treenit tai lepopäivä. Ota kuvat esimerkiksi joka maanantaiaamu, etenkin jos sunnuntaina on tyypillisesti lepopäiväsi.

3. Ota kuvat ennen ateriaa

Paras aika päivästä kuvien ottamiseen on tosiaan aamulla. Käy herättyäsi vessassa ja ota kuvat ennen kuin syöt tai juot. Näin saat yleensä vertailukelpoisimmat kuvat, sillä yleensä keho on “kuivimmillaan” aamulla, eivätkä päivän ateriat vielä paina vatsassa. Lisäksi tämä tila on helppo toistaa kuvienottopäivästä toiseen.

4. Älä ota kuvia härkäisimmän pumpin aikana

Kaikki tietävät, että salilla näyttää mahtavalta, kun lihakset pullistelevat pumpista. Tämä ei kuitenkaan ole vertailukelpoisten muutoskuvien kannalta kovin optimaalinen tilanne, etenkään jos vertaat iltapäivällä napattua pumppikuvaa edellisviikon vastaheränneenä napattuun aamukuvaan. Pumppikuvan tilanne on myös vaikea toistaa seuraavalla kuvauskerralla, joten pumppikuvat on parempi säästää someen.

5. Ei selfieitä

Peiliselfie ei ole aina kovin toistettavissa oleva kuvaustapa, joten se ei välttämättä ole paras muutoskuvien taltiointiin. Selfienottotilanteille ominaista on myös vääntyä mitä mielenkiintoisimpiin poseerausasentoihin, jotka eivät aina ole kovin toistettavia tai näytä fysiikkaa kovin objektiivisesta kulmasta. Siksi muutoskuvissa joko lajinomaiset, toistettavat poseerausasennot tai ihan peruspönötys on paras valinta. Aseta kamera tai puhelin telineeseen tai vaikka pöydälle nojalle ja ota kuva itselaukaisimella tai ajastimella.

6. Huomioi valaistus

Pyri siihen, että valaistus olisi samankaltainen joka kerta. Paras ja objektiivisin valaistus on päivänvalo. Kuvat on hyvä ottaa esimerkiksi ikkunan edessä, kunhan aurinko ei porota suoraan sisään. Aseta kamera ikkunan eteen ja asetu itse sen taakse, eli niin, että kamera on itsesi ja ikkunan välissä. Suomessa tämä on syksyisin ja talvisin melko hankalaa, jos kuvat pitää ottaa aamulla ennen kymmentä. Tee kuitenkin parhaasi siinä valossa, joka sinulla on käytössäsi. Vältä pimeitä kuvia ja toisaalta myös sellaisia, joissa on todella voimakkaat spotit, sillä spoteissa kaikki näyttävät hyvältä. Jos haluaa panostaa, niin kosmetologien ja Instatähtien suosimat, jaloilla seisovat “ringlightit”, eli rengasvalot ovat loistava apu, mutta pärjäät satavarmasti ilmankin. Jos et halua panostaa erityiseen muutoskuvavalon ostamiseen, mutta muutoin aamulla on pimeää kuin lepakkoluolassa, paras vaihtoehto voi olla suoraan ylhäältä tuleva valo. Tällöin on kuitenkin hyvä muistaa, että tällainen valaistus luo voimakkaita varjoja, jotka saavat ihmisen näyttämään lihaksikkaammalta ja rasvattomammalta kuin mitä todellisuus on. 

Henkilökohtainen valmennus

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Pelastaako hyvä ryhti kaikelta?

Kofeiinista paukkuja treeniin

Vyöllä vai ilman?

Kaikki tietävät vanhan viisauden, jonka mukaan aamiainen on päivän tärkein ateria. Harva vanha viisaus kuitenkaan kertoo koko totuutta, joten tarkastellaanpa aamiaisen tärkeyttä hieman lisää. Koska olemme kiinnostuneet ensisijaisesti kehonmuokkauksesta lihaskasvun ja/tai rasvanpolton avulla, keskitymme tutkailemaan myös aamiaisen merkitystä tältä kantilta.

Kuinka tärkeä aamiainen on rasvanpolttoa tavoittelevalle?

Mikäli päivittäinen energiansaanti on vakioitu, sillä ei näyttäisi olevan suurta merkitystä syökö aamiaista vai nauttiiko päivän ensimmäisen aterian vasta myöhemmin. Jos siis seuraa tarkasti energiansaantiaan tai noudattaa tarkkaa ruokavaliota onnistuneesti, aterioiden ajoituksella ei näyttäisi olevan merkitystä rasvanpolton kannalta.

Aamiaisen tärkeyttä rasvanpoltossa voi kuitenkin puoltaa se, että kunnon aamiainen saattaa vähentää näläntunnetta ja ruokahalua myöhemmin päivällä. Joillakin ihmisillä aamiaisen väliinjättäminen tai vain pikkiriikkisen aamiaisen nauttiminen voi siis aiheuttaa sen, että nälkä kasvaa ja siksi aamiaisen skippaamalla “säästetty” energiamäärä kompensoidaan myöhemmin päivällä syömällä enemmän. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että kaikille kävisi näin, vaan osa ihmisistä päätyy lopulta syömään päivän aikana melko saman verran, söipä sitten aamiaista tai ei.

Tämäkin on siis hyvin yksilöllistä! Jos aamiainen ei ole oma juttu, ei ole mikään synti nauttia ateriaa vasta hieman myöhemmin päivällä. Jos taas tykkää, että tarvitsee kunnon aamiaisen, ettei päivällä tule ahmittua, sekin on enemmän kuin jees.

Kuinka tärkeä aamiainen on lihaskasvulle?

Lihaskasvulle tärkeintä on saada päivittäisestä ravinnosta riittävästi proteiinia ja riittävästi energiaa. Lisäksi tulee harjoitella nousujohteisesti, eli myös treenitehoilla on merkitystä kehitykselle, ja ravitsemuksella puolestaan on merkitystä treenitehoille. 

Mikäli treenaa aikaisin aamusta, voi olla fiksua nauttia aamiaista. Se, nauttiiko aamiaisen ennen vai jälkeen treenin, on puolestaan maku- ja tottumiskysymys. Hieman ennen treeniä nautittu aamiainen ei ehdi imeytyä treenitehoja boostaamaan, vaan treeni tapahtuu edellispäivän eväillä. Joku voi kuitenkin kokea saavansa treenistä enemmän irti, kun on nauttinut aamiaisen, jolloin on ehdottoman hyvä idea nauttia aamiainen ennen treeniä.

Moni aikaisin aamulla salitreeninsä tekevä kuitenkin tykkää tehdä salitreeninsä aamulla ennen aamiaista, koska kova treeni massu puuroa pömpöllään on harvoin mukava kokemus. Jos treeninsä tekee ennen aamiaista, treeniä ennen voi kuitenkin olla hyvä idea nauttia esimerkiksi välttämättömiä aminohappoja sisältävä juoma tai heraproteiinidrinksu. Treenin jälkeen voi sitten nauttia aamiaisen, jotta kroppa saa proteiinia ja energiaa palautumisprosessin käynnistämiseen.

Mikäli treenit tapahtuvat myöhemmin päivällä, aamiaisen merkitys ei välttämättä ole niin suuri, kunhan olo on treeniä aloitellessa niin ravittu, etteivät treenitehot kärsi. Jos aamiaisen nauttiminen purjottaa, päivän energia- ja proteiinimäärät voi nauttia myös myöhemmin päivän aikana. Aterioiden lukumäärällä ja ajoituksella ei siis ole käänteentekevää merkitystä lihaskasvulle, vaan jokainen voi etsiä itselleen sopivimman rytmin, kunhan muutama perusvaatimus täyttyy: 1. kokonaisproteiininsaanti on riittävä joka päivä

2. kokonaisenergiansaanti on sopiva

3. päivässä tulee ainakin 3-5 kappaletta tarpeeksi suurta proteiiniannosta (min. 25 g)

4. kroppa ja mieli ovat sopivasti ravittuja siihen, että treenistään saa parhaat mahdolliset tehot irti. Treenitehoille ja palautumiselle voi kuitenkin olla etua siitä, että treenin ympärille ajoittaa ainakin 1-2 päivän aterioista.

Lihaskasvua tavoittelevan on siis hyvä nauttia päivän aikana 3-5 proteiinipitoista ateriaa noin 2,5-5 tunnin välein. Jos aamiaisen skippaaminen aiheuttaa sen, ettei päivään saa mahdutettua vähintään kolmea proteiinipitoista ateriaa, niin kannattaa opetella nauttimaan edes pieni aamiainen, vähimmillään esimerkiksi proteiinijuoma, jolla saisi kuitattua yhden päivän proteiinisatseista.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Onko dieettaamisella haittapuolia?

Pelastaako hyvä ryhti kaikelta?

Vyöllä vai ilman?

Bodailutouhuissa kaikki pitää maksimoida: lihaskasvu, rasvanpoltto, treenitehot, ruokavalion optimointi ja tietysti palautuminen.

Maksimointi on jo sanana sellainen, että se kannustaa TOIMINTAAN. Palautumisen maksimointi kuulostaa siis asialta, joka vaatii aktiivisia toimenpiteitä, jotta tästäkin osa-alueesta saadaan varmasti riivittyä kaikki irti.

Miten palautumista voidaan maksimoida? 

Valitettava tosiasia on, että valtaosa palautumisesta tapahtuu keinoin, joita ei oikein voi toiminnalla edistää, eli levossa ja rentoutumalla. Olemalla tekemättä mitään tai tekemällä epäsuorituksia. Monelle palautumisen kompastuskivi on se, ettei levolle ja rentoutumiselle pyhitetä tarpeeksi aikaa ja se vähäkin aika, joka oleilulle olisi varattavissa, käytetään erilaisten palautumiskeinojen maksimointiin: putkirullaillaan, venytellään, mukiloidaan reisiä lihasvasaroilla tai juostaan hieronnoissa ja kalliissa hoidoissa tai jäädytetään kroppaa kylmälaitteilla. Lopulta ollaan kaikesta yrittämisestä uupuneita ja kukkaron pohjakin pilkistää. 

Mitä palautuminen on?

- Elimistön tasapainotila palautuu.

- Keho korjaa itseään harjoituksen jäljiltä, esim. lihas kasvaa.

- Suorituskyky palautuu ja kohenee.

- Energiavarastot ja nestetasapaino palautuvat.

- Hermosto palautuu.

- Keho ja mieli prosessoivat kokonaiskuormitusta ja stressitasot laskevat.

- Keho ja mieli rentoutuvat.

- Ja paljon muuta!

Eli tässä kohtaa jokainen voi kysyä itseltään kumpi palauttaa paremmin: sohvalla rentoutuminen vai jäisessä kammiossa kärsiminen?

Suurimmalle osalle ihmisistä sohvalla rentoutuminen on paitsi lompakkoystävällisempi, myös palauttavampi toimenpide. 

Miten optimoida palautuminen?

Todelliset toimenpiteet, joihin kannattaa panostaa palautumisen maksimoimiseksi, voisivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia.

Riittävä uni 

Vähintään 8 tuntia yössä.

Kokonaiskuormituksen hallinta

Stressi on stressiä ja se kuormittaa, olipa se henkistä tai fyysistä treenistressiä. Muista myös rentoutua aidosti. Kaikkea ei voi suorittaa.

Omaan tasoon sopiva treeniohjelma

Kyllä, ihminen voi treenata liian kovaa ja liikaa. Jos treeniohjelma on itselle liian kova tai tekemistä on liian paljon, tekeminen ja palautuminen eivät ole tasapainossa ja se voi johtaa alipalautumiseen ja ongelmiin. Ainakin kehitys tyssää jossain kohtaa!

Ravitsemus

Riittävä ravitsemus on avainasemassa palautumiselle. Liian yksipuolinen ruokavalio tai liian kovat kitudieetit eivät kannata, vaan ravitsemukseen kannattaa oikeasti panostaa. Syö tarpeeksi, syö monipuolisesti ja jos dieettaat, tee se terveellisesti ja maltilliseen tahtiin.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Onko mahdollista syödä liian vähän vaikka paino ei muutu?

Väsyttää. Kannattaako treenata?

Kehityskauden mentaliteetti

Tosibodari maksimoi proteiinisynteesipiikit ja syö siksi ainakin kahdeksan ateriaa päivässä. Enemmän on enemmän, eikö niin?

On totta, että nauttimalla proteiinipitoisen aterian useamman kerran päivässä saa boostattua proteiinisynteesiä, eli lihasta rakentavaa prosessia tehokkaasti.

Tämän hetkisen tiedon mukaan lihaskasvua tavoittelevalle sopivin aterioiden määrä per päivä on vähintään kolmesta neljään ateriaa päivässä. Jokaisella aterialla tulee lisäksi tietysti nauttia riittävä määrä proteiinia proteiinisynteesikynnyksen ylittämiseksi, eli noin 25-40 g.

Lihaskasvulle suotuisin päivittäinen aterioiden määrä näyttäisi asettuvan 4-6 kappaleen tienoille.

Mutta onko useammin parempi vai voiko tässäkin mennä liiallisuuksiin?

Se on varmaa, että syömällä monta ateriaa päivässä ei voi boostata aineenvaihduntaansa, joten siitä näkökulmasta asiaa ei kannata stressata.

Proteiinisynteesi on koholla noin 2-3 tuntia proteiinipitoisen aterian jälkeen ja laskee sen jälkeen takaisin perustasolle. Näyttäisi siltä, että proteiinisynteesin taso laskee perustasolle, vaikka proteiinipitoista ateriaa seuraavien 2-3 tunnin sisällä nauttisi lisää proteiinia. Eli lisäproteiinin nauttimisesta tuon aikaikkunan sisällä ei ole lisähyötyä proteiinisynteesille ja lihaskasvulle. Tästä syystä seuraava ateria kannattaa ajoittaa myöhemmäksi, eli sopiva ajankohta olisi vähintään 2-3 tuntia edellisen aterian jälkeen, jotta ateria saadaan valjastettua varmasti proteiinisynteesiä boostaamaan. Hieman pidempi ateriaväli ei ole haitaksi, eli ateriaväliään voi huoletta venyttää myös esimerkiksi neljään tai viiteen tuntiin jos se sopii omaan elämään ja mahalaukun vetoisuuteen paremmin. 

Onko sitten parempi nauttia neljä vai kuusi ateriaa päivän aikana?

Tähän voit vastata vain sinä itse, eli suurimmat ratkaisevat tekijät ovat omat mieltymykset ja oma arki. Nautitpa sitten päivittäin 4, 5 tai 6 ateriaa, sillä ei näyttäisi olevan merkitystä kehityksen kannalta, kunhan päivittäinen kokonaisproteiinin ja -energiansaanti on riittävää (ja tietysti treenit kunnossa). Paras rytmi on siis sellainen, joka sopii sinulle parhaiten ja jota pystyt toteuttamaan säntillisesti. Jos arkeesi sopii paremmin neljä isompaa päivittäistä ateriaa pidemmillä ateriaväleillä, se toimii hienosti. Jos taas koet, että kuusi pienempää ateriaa istuu sinulle paremmin, käytä sitä. 

Myös oma energiansaanti kannattaa ottaa huomioon: jos kehityskauden eväsmäärää on muutoinkin vaikea saada alas, se voi olla hyvä pilkkoa useammalle pienemmälle aterialle, kun taas dieetillä pienet ruokamäärät voivat harmittaa, joten neljän isomman aterian syöminen voi palkita enemmän.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kumpi lihottaa enemmän: rasva vai hiilari?

Väsyttää. Kannattaako treenata?

Lihasten kasvatus onnistuu perusasioilla

Moni dieettaa jossain kohtaa elämäänsä varsin onnistuneesti ilman sen suurempia ongelmia. Fiksusti toteutettu ja maltillinen rasvanpolttojakso ei välttämättä aiheuta mitään pahaa, vaan parhaimmillaan parantaa terveyttä, siistii kehonkoostumusta ja kohentaa oloa. 

Liian aggressiivinen, kohtuuttomasti pitkitetty tai todella pitkälle viety dieetti voi kuitenkin aiheuttaa myös ongelmia. Dieetti tulisikin aina suunnitella fiksusti ja siihen kannattaa varata riittävän pitkä aika. Mahdollisiin haittapuoliin on hyvä valmistautua ja ne kannattaa pyrkiä minimoimaan.

Mahdolliset ongelmat eivät liity pelkästään fyysisiin vaikutuksiin, vaan ongelmia voi ilmetä myös psyykkisellä puolella sekä suorituskyvyssä.

Rajun dieettaamisen fyysisiä vaikutuksia voivat olla muun muassa alhaisesta energiasaatavuudesta johtuva aineenvaihdunnan hidastuminen. Aineenvaihdunnan hidastuminen ei pelottavasta kaiustaan huolimatta ole vaarallinen tila, vaan kehon normaali ja eloonjäämisen kannalta tärkeä adaptaatio. Keho on hyvä priorisoimaan henkiinjäämistä ja dieetin aikana se alkaa säästää sieltä mistä pystyy: esimerkiksi lämmöntuotto, huomaamaton liikehdintä ja ruoansulatus alkavat toimia taloudellisemmin. Myös hormonaalisista toiminnoista säästäminen on  keholle hyvä keino säästää energiaa ja esimerkiksi naisilla kuukautiskierto voi häiriintyä: miksi keho pysyttelisi lisääntymiskelpoisena jos sitä uhkaa nääntyminen muutoinkin!

Liian rajulla, pitkälle viedyllä tai huonosti toteutetulla dieetillä keho saattaa myös alkaa käyttää hyväkseen muutakin kuin vain rasvakudosta, esimerkiksi lihasta. Pahimmillaan luustokin saattaa kärsiä!

Rajujen dieettien vaikutusta psyykkiseen puoleen vähätellään turhaan, sillä ihminen on kokonaisuus. Pitkällä tai rajulla dieetillä psykologiset vaikutukset voivat näkyä ärsyyntyneisyytenä, kiukkuna, heikkona libidona ja jopa ahdistuksen tunteina. Liian raju ja pitkä dieettaaminen voi myös altistaa häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle ja jopa syömishäiriöille. Mieli voi lisäksi olla kovinkin fiksoitunut ruokaan, ajatukset pyörivät helposti seuraavan aterian ympärillä ja aika menee ruoasta haaveiluun. Myös esimerkiksi unenlaatu voi kärsiä ja nukahtamisvaikeudet pahentua ja lisäksi stressinsietokyky ja stressinhallinta voivat heiketä.

Dieettaaminen voi vaikuttaa myös suorituskykyyn monellakin tapaa: voimatasot heikkenevät, keskittyminen treeneissä vaikeutuu, treenitehot kärsivät ja treenien laatu voi kärsiä huomattavastikin. Vammautumisriski kasvaa ja treeni voi muuttua pakkopullaksi. Myös kestävyyskunto kärsii ja reaktiokyky ja jopa lajitaidot voivat heiketä.

Dieetille lähteminen kannattaa aina punnita huolellisesti. Kun päätös on tehty, dieetille on hyvä asettaa rajat ja laatia erittäin hyvä suunnitelma. Dieettaaminen ei ole hyvä idea ihan jokaisessa elämäntilanteessa: jos elämä on muutenkin kuormittavaa ja palautuminen on haastavaa, niin sopan höystäminen dieettijaksolla ei välttämättä ole hyvä idea. Dieettijaksoja ei myöskään kannata vetää peräperään, vaan jaksojen välillä kannattaa palautua kunnolla ja tosissaan. Eikä palautumisjaksoista puhuta viikoissa, vaan kuukausissa.

Pohdi tavoitteitasi dieetin suhteen: ovatko tavoitteet realistiset käytössä olevaan aikaan nähden, vai onko dieettiä hyvä esimerkiksi jakaa osiin? 

Vältä liian pitkiä ja liian rajuja dieettijaksoja, eli suunnittele dieetin toteutus huolella ja varaa siihen riittävästi aikaa, mutta aseta sille myös päättymisraja, jottet tunne houkutusta vetää dieettiä yli. 

Lähde liikenteeseen maltillisella energiavajeella ja pidä mukana riittävästi proteiinia. Rasvanpolttotahti on hyvä pitää hillittynä, noin, 0,5-1% kehonpainosta viikossa on maksimitahti, jolla painon kannattaa pudota, toki riippuen lähtötilanteesta.

Muista ettei painonputoaminen ole lineaarista: välillä on tasannevaiheita ja paino voi jopa nousta, eikä se aina tarkoita, että energiamäärää pitää heti laskea. Ota tsekkaus vaikka 2-4 viikon välein: jos mitään ei ole tapahtunut 2-4 viikkoon, ruokavalion energiamäärää voinee vähentää maltilla.

Myös lihaskuntoharjoittelun, eli salitreenin on hyvä kuulua ohjelmaan, jotta saat säästettyä lihasta dieetin aikana, ja jopa rakennettua sitä. Liiallista aerobista kannattaa pyrkiä välttämään ja parhaat paukut kannattaa säästää salille, koska lihasmassan säilyttäminen on tärkeää myös aineenvaihdunnan säilyttämisen kannalta. 

Välillä voi pitää dieettitaukoja tai suunniteltuja tankkauspäiviä, jotta dieetin henkisestä kuormasta saa hetkeksi taukoa.

Perusdieetin tulisi olla aina terveys edellä toteutettu, riittävän hidastempoinen ja hyvin suunniteltu, jotta yllämainituilta ongelmilta vältytään. Kun puhutaan esimerkiksi fysiikkalajien kisadieeteistä, kaikilta ongelmilta ei voida välttyä, mutta ne tulisi minimoida ja dieetin jälkeen niistä palautumisen tulee olla ykkösprioriteetti!

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Millaisella syklillä kannattaa dieetata ja bulkata?

Mitä kiinteytyminen tarkoittaa?

Mistä tietää että palautuu tarpeeksi?

Bodarin ruokavalio pyörii paljon proteiinien ja hiilareiden ympärillä. Proteiinia pitää saada hitokseen jotta pihvi turpoaa ja hiilaria säädellään sen mukaan, mihin suuntaan kehon rasvaprosentti pitää saada. Mutta entä rasvat? Riittääkö se, että niitä saa juuri ja juuri tarpeeksi ja mitä merkitystä rasvoilla voi olla kehitykselle?

Välttämättömiä rasvahappoja on saatava ruokavaliosta, sillä ihmiskeho ei pysty tuottamaan niitä itse. Ilman niitä ei selviä eikä pysy terveenä, joten niitä on nautittava vähintään minimimäärä ruoan kautta.

Rasvat muun muassa toimivat solukalvojen rakennusaineina, tarjoavat energiaa ja osallistuvat moniin aineenvaihdunnan reaktioihiin. 

Erittäin suuressa roolissa rasvat ovat kuitenkin hormonitoiminnalle: ne säätelevät hormonituotantoa. Liian alhainen rasvojen saanti ruokavaliosta voi johtaa esimerkiksi testosteronitasojen laskemiseen. Tämä on poikinut johtopäätöksen, että nauttimalla paljon rasvoja ruokavaliosta, voisi boostata testosteronin tuotantoa, mutta se ei näytä pitävän paikkaansa. Testosteronin tuotanto ei lisäänny lineaarisesti rasvojen saannin kanssa, eikä rasvojen saannin nostaminen yli minimirajan boostaa testotuotantoa enempää.

Sillä, että nauttii ruokavaliossaan enemmän rasvoja kuin välttämättömän minimimäärän on kuitenkin hyötyjäkin! Esimerkiksi syöminen voi olla miellyttävämpää ja helpompaa kehityskaudella, eli silloin kun ruokavaliosta pitää saada reilummin energiaa. Rasvat sisältävät ravintoaineista eniten energiaa grammaa kohden (9 kcal) joten jos ruokamäärät ovat suuret, lisäämällä rasvojen osuutta, syöminen voi helpottua. Ja maistuuhan rasva hyvältä! Rasvoilla ei kuitenkaan kannata korvata kaikkea hiilaria, sillä rasvoista saa huonosti polttoainetta korkean intensiteetin suorituksiin, eli salitreeniin, eivätkä rasvat boostaa kehon anabolisia, eli kehittymiseen vaadittavia reaktioita yhtä tehokkaasti kuin proteiinit ja hiilarit.

Siksi rasvojen saannissa ei kannata välttämättä liioitella ainakaan sillä kustannuksella, että proteiinien ja hiilarien saanti kärsisi. Välttämätön minimisaantimäärä rasvoille piisaa siis vallan mainiosti, mutta rasvojen määrää voi kasvattaa jos energiantarve on suuri ja syöminen haastavaa.

Mikä on välttämätön minimirasvamäärä päivässä?

Välttämättömien rasvahappojen saanti voidaan turvata jo nauttimalla 0,5 grammaa rasvoja per painokilo. Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon myös oma kehonkoostumus: mikäli on ylipainoa, 0,5 grammaa per painokilo voikin olla jo huomattavan suuri määrä, joten saantia voi olla siksi parempi peilata rasvattomaan kehonpainoon.

Mikäli tähtää näin alhaiseen rasvansaantiin, rasvojen laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta nautitut rasvat tarjoavat riittävästi nimenomaan välttämättömiä rasvahappoja. Tällöin tulee ehdottomasti suosia kerta- ja monityydyttymättömiä rasvoja, eli ns. “pehmeitä rasvoja”, joita saa esimerkiksi öljyistä, kalasta, pähkinöistä, siemenistä sekä avocadoista. Tyydyttyneitä rasvoja voi käyttää kohtuudella, mutta ne eivät ole välttämättömiä elämälle tai boostaa hormonitoimintaa erityisesti. Transrasvoja tulisi välttää.

Rasvoja voi siis tyytyväisesti nauttia vaaditun vähimmäismäärän ja silti kehittyä erinomaisesti, kunhan kiinnittää huomiota rasvojen laatuun sekä tietysti siihen, että kaikki muu on kohdillaan: energian-, proteiinien ja hiilareiden saanti sekä tietysti treenit ja lepo.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kumpi lihottaa enemmän: rasva vai hiilari?

Väsyttää. Kannattaako treenata?

Lihasten kasvatus onnistuu perusasioilla

Kaikki tietävät miten tietokoneella “kuuluu” istua ergonomisesti: selkä ryhdissä ja mielellään satulatuolilla. Jos selkä on kipeä tai välilevyt pulpsahtelevat, niin ei voi oikeastaan syyttää kuin itseään, kun ei panostanut sotilaalliseen ryhtiin 24/7. 

Väärin.

Ihmiskeho on luotu liikkumaan ja keho mukautuu erinomaisesti siihen, mitä siltä vaaditaan ja mille sitä toistuvasti altistetaan. Yhtä ainoaa oikeaa ja ergonomista asentoa ei siis ole.

Se, että huono ryhti automaattisesti altistaisi niska-, selkä-, lonkka- tai muille tuki- ja liikuntaelinvaivoille, ei näyttäisi ihan pitävän paikkaansa. Itseasiassa tutkimusten mukaan ryhti ei suoraan korreloi kipuun, vaan ihminen voi kokea kipua ryhdistä tai asennosta riippumatta, jopa hyväryhtinen ihminen voi kokea kipuja, kun taas huomattavankin “huonoryhtinen” ihminen voi olla täysin kivuton.

Ihminen on luotu liikkumaan ja siksi mikään yksi tietty asento ei ole parempi kuin toinen, vaan itseasiassa ergonomiassakin tulisi ottaa käyttöön viisaus: “Seuraava asento on paras”. Eli asentoa pitäisi pystyä muuttelemaan pitkin päivää, jolloin keho ei altistuisi pitkiä aikoja yhdelle tietylle samalle asennolle. Istuminen ei siis tapa sen enempää kuin seisominenkaan, vaan kaikkein paras olisi, jos niitä voisi vuorotella. Esimerkiksi säädettävä työpöytä, jonka ääressä voi sekä istua että seistä, ja mielelään vielä vaikka maatakin, olisi paras ratkaisu. Yleensä asento, joka tuntuu sillä hetkellä mukavalta, on ergonominen. 

Se kuitenkin on varmaa, että lihaskuntotreenistä on apua tuki- ja liikuntaelinongelmista aiheutuneisiin kipuhin. Monet kivut voivat johtua toistuvasta vääränlaisesta kuormituksesta. Toistuvan yli- tai ali-, eli epätasapainoisen kuormituksen vuoksi tietyt lihakset voivat joutua toimimaan yliaktiivisina toisten sluibaillessa ja tämä voi aiheuttaa myös muita kuin lihaskipuja, esimerkiksi niveliin ja jänteisiin. Lihaskuntoharjoittelulla voidaan vahvistaa kovalla rasituksella olevia lihaksia kestämään kuormitusta paremmin ja aktivoida myös niitä lihaksia, jotka muutoin lähinnä vapaamatkustaisivat. 

Ja vaikka huono ryhti ei tarkoita, että olisi kipuja tai vaivoja, niin kyllähän salitreenin tuoma hyvä ryhti näyttää hyvältä ja antaa terveen ja sporttisen vaikutelman!

Henkilökohtainen valmennus

Verkkovalmennukset

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Body checking - mitä se on?

Yksin vai yhdessä?

Kauanko tulee pitää taukoa dieettien välissä?

Ruokavalio on monen kiistan kohde, sillä se on yleensä melko henkilökohtainen aihe ja poikii ehkä siitä syystä raivokkaasti omia näkemyksiään puoltavia koulukuntia. Lihaskasvukansan keskuudessa kaksi tällaista ääripäätä ovat usein “puhtaan bodyruoan” puolesta liputtavat ja IIFYM-kannattajat (if it fits you macros), eli ne jotka uskovat, että on ihan sama mitä syö, kunhan kalori- ja makrotavoitteet tulee saavutettua.

Bodyruoan kannattajat vannovat prosessoimattoman “puhtaan” ruoan nimeen: kaurapuuro, raejuusto, munanvalkuaiset, kana, riisi, peruna, kasvikset ja kasviöljyt muodostavat ruokavalion perustan päivästä ja vuodesta toiseen.

IIFYM-kannattajat pelaavat päivittäin makrotetristä ja naulaavat ennalta määrätyt kalori- ja makromääränsä grammalleen juuri sillä mitä sattuu tekemään mieli ja eikä ole mikään ongelma täyttää puolia hiilarin ja rasvojen tarpeesta suklaalla.

Se on totta, että kumpikin voi omaa tapaansa toteuttaen päästä hyviin tuloksiin kehonkoostumuksellisesti. Etenkin jos tavoite on kasvattaa lihasta, niin silloin ensisijaisesti tärkeintä ravitsemuksessa on riittävä energian- ja proteiininsaanti.

Mikään ei kuitenkaan ole mustavalkoista vaan molemmille koulukunnille on myös etua joustavuudesta. Lihaskasvun tai rasvanpolton ohessa myös henkinen ja fyysinen hyvinvointi, palautuminen ja yleinen jaksaminen näyttelevät nimittäin aika isoa roolia.

Ovatko prosessoidut ruoat lihottavampia kuin prosessoimattomammat?

Yleisesti terveyttä tai kehonkoostumuksellisia tavoitteita edistävissä ravitsemusohjeissa kehotetaan rajoittamaan prosessoitujen ruokien käyttöä ja suosimaan prosesoimattomampia vaihtoehtoja. Onko siihen perusteita, jos kuitenkin molemmista saataisi samat makrot ja sama määrä energiaa? Vai perustuuko prosessoitujen ruokien lihottava vaikutus siihen, että niitä on niin helppo syödä liikaa, koska ne maistuvat hyvältä, sisältävät paljon energiaa pienemmässä paketissa ja pitävät nälkää huonommin?

Kaikki syömämme ruoka sisältää energiaa, mutta sen sulattamiseen ja makro- sekä mikroravinteiden imeytymiseen myös kuluu energiaa. Syödyn ruoan käsittelyyn voi mennä jopa 10-15% päivittäin nauttimastamme energiamäärästä. Tyypillisesti prosessoitu ruoka sisältää runsaammin helposti hyödynnettävää energiaa, kun taas prosessoimattomampi ja esimerkiksi kuitupitoinen ruoka vaatii enemmän prosessointia elimistössä. Tämä johtaa siihen, että prosessoimattoman ruoan syöminen voi kuluttaa jonkin verran enemmän energiaa kuin prosessoidun, mikä voi osin selittää sitä, miksi terveelliseksi mielletyn ruokavalion noudattaminen auttaa myös paremmin painonhallinnassa. 

Lisäksi prosessoimaton ruoka sisältää yleensä runsaammin vitamiineja, kivennäisaineita, kuituja ja muita suojaravintoaineita, joilla on valtava merkitys terveydelle, jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Prosessoimaton ruoka myös pitää nälkää yleensä paremmin, jolloin syödyn ruuan määrän säätelykin on helpompaa. 

Kumpi on sitten parempi: orjallinen bodyruokavalio vai IIFYM?

Ei kumpikaan ja molemmat. Mikäli ruokavalio on superyksitoikkoinen ja karu, se voi alkaa syödä henkistä jaksamista ja altistaa myös joidenkin suojaravintoaineiden puutoksille. Lisäksi tukevalla kehityskaudella olevan voi olla joskus jopa vaikeaa saada tarpeeksi evästä, jos kaikki tarvittava energia pitää syödä "puhtaasta bodyruoasta".

Jos ruokavalio taas perustuu lähinnä sille, paljonko herkkuja makroihin on mahdutettavissa, ongelmat ovat melko samat: se altistaa puutostiloille ja heikolle ravitsemukselle, kuten alhaiselle kuidunsaannille.

Ruokavaliota ei siis kannata perustaa pelkästään karuun bodyruokaan ilman mitään vaihtelua. Sitä ei myöskään kannata perustaa vain makro- tai kalorimäärille, vaan ravinnon laatu on myös tärkeää kehitykselle ja hyvinvoinnille. Joka päivä ei välttämättä kannata herkutella vaikka se makroihin mahtuisikin, koska se voi olla pois enemmän suojaravintoaineita sisältävistä ruoka-aineista. 

Ruokavalion voi perustaa jommalle kummalle ideologialle tai niitä voi yhdistellä sopivissa määrin tai noudattaa jotakin täysin muuta ajatusta oman ravitsemuksensa taustalla, mutta ruokavalion pohjana tulisi toimia perusterveellinen, pääasiassa suhteellisen prosessoimattomista aineksista koostuva runko, jota voi monipuolistaa vaihtelemalla ruoka-aineita ja mukaan voi mahduttaa silloin tällöin sattumiakin. Kuulostaako ehkä vahingossa hieman ravitsemussuosituksilta?

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Dieetti onnistui, miten tuloksista voi pitää kiinni?

Kana ja riisi kasvattavat lihasta ja polttavat rasvaa parhaiten?

Mikä on valmennuksen tavoite?

Monelle punttaajalle kofeiinin nauttiminen ennen treeniä on vakiintunut tapa: kuppi kahvia, latausjuoma tai kofeiinitabletti täytyy heittää naamariin ennen kuin voi edes ajatella treenin aloittamista. 

Kofeiini on tutkitusti tehokas fyysisen ja psyykkisen suorituskyvyn boostaaja. Kofeiini muun muassa lisää vireyttä ja keskittymiskykyä sekä motorista suorituskykyä, kestävyyttä ja voimaa. Nauttimalla kofeiinia voi siis saada treenistään irti enemmän: keskittyminen on parempaa, voimatasot voivat nousta ja sarjoissaan saattaa saada tehtyä enemmän toistoja.

Kuinka paljon?

Suorituskyvyn boostaamiseen riittävä ja turvallinen kofeiiniannos on noin 3-5 milligrammaa per painokilo. Vertailun vuoksi: yhdessä kahvikupillisessa on noin 80-100 mg ja yhdessä kofeinoidussa BCAA-juomatölkissä noin 180 mg kofeiinia.

Jopa 6-9 mg per painokilo voi joissain tapauksissa olla perusteltua, mutta moinen määrä ei välttämättä ole ihan jokapäiväiseen käyttöön tarpeellinen.

Jokainen kuitenkin reagoi kofeiiniin hieman eri tavoin ja kofeiinin vaikutuksiin myös tottuu, eli keho kehittää toleranssia. Kokemattoman kofeiininkäyttäjän ei välttämättä kannata kerrasta aloittaa valtavista määristä ja erittäin rutinoitunut kofeiiniaddikti voi joutua käyttämään isojakin kertamääriä saadakseen vaikutukset tuntumaan. Toleranssi kuitenkin myös kumoutuu melko nopeasti ja jo esimerkiksi viikon tauko kofeiinista voi herkistää sen vaikutuksille uudelleen.

Koska?

Kofeiinin vaikutus on suurimmillaan noin 90-100 minuuttia sen nauttimisen jälkeen ja kofeiinitasot pysyvät koholla noin 3-4 tunnin ajan ennen kuin lähtevät laskuun. Kofeiinisatsinsa voi nauttia esimerkiksi 30-60 minuuttia ennen treenin aloitusta. 

Haittavaikutukset?

Jokainen on yksilö ja reagoi hieman eri tavoin kofeiiniin. Joku ei huomaa olossaan mitään muutosta kun taas joku taas voi alkaa käydä tyystin ylikierroksilla. 

Kofeiini voi aiheuttaa levottomuutta, ahdistuneisuutta, keskittymisvaikeutta, unettomuutta/unen laadun heikkenemistä, huimausta, vatsaoireita sekä ärtyneisyyttä.

Siksi kofeiinin käytön aloittaminen kannattaa aloittaa matalammilla määrillä ja seurata miten itse reagoi siihen.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Hidastuuko aineenvaihdunta ikääntyessä?

Yksin vai yhdessä?

Onko suolan käyttäminen pahasta?

Dieetti on saateltu onnistuneesti maaliin ja on aika siirtyä kehityskaudelle! Mutta ah ja voi kun paino nousi heti ensimmäisellä viikolla kilon vaikka teit kaiken oikein! Mistä kiikastaa?

Listasimme yhdeksän asiaa, jotka ovat täysin normaaleja ja suurimmalle osalle odotettavissa kun siirrytään dieetiltä kehityskaudelle:

1. Paino todennäköisesti nousee aluksi jonkin verran suunniteltua nopeammin
   Jos ei ole lyönyt aivan lekkeriksi, niin painonnousu ei todennäköisesti ole rasvaa. Dieetillä syödään rajoitetusti ja kun kroppa alkaa taas saada riittävästi ravintoa, se varastoi hiilaria lihaksiin ja maksaan ja niiden perässä menee myös nestettä. Jo tämä voi nostaa painoa useammalla kilolla, mutta peilissä se näyttää vain mairittelevalta, koska lihakset ovat täynnä ja siksi isommat. Nestettä voi kertyä myös alkuun muualle kroppaan ja esimerkiksi suolistoon, mikä nostaa painoa. Yleensä kehityskaudelle siirryttäessä myös ruokamäärät kasvavat, mikä tarkoittaa, että elimistössäsi on enemmän ruokamassaa käsiteltävänä ja sekin painaa. Älä siis säikähdä ja ala heti uudestaan dieetille. Tilanne tasaantuu kyllä.
   
   

2. Lihaserottuvuus voi kärsiä
   Kuten sanottu, nestettä kertyy aluksi muuallekin kuin lihakseen. Ihon alle kertyvä neste voi hävittää rakkaaksi käyneen hauissuonen ja hämärtää sikspäkkiä, mutta se ei tarkoita että olisit kerännyt rasvaa. Tämäkin tilanne yleensä tasaantuu nopeasti.
   
   

3. Vyötärön ympärys kasvaa
   Muista taas, että alkuun kroppa kerää nestettä ja lisäksi kehityskauden ruokamäärät suolistossa liikkuvat siinä vatsan kohdilla. Älä siis panikoi vaikka vyötärömitta vähän kasvaa. Se ei taaskaan tarkoita että se olisi rasvaa.
   
   

4. Myös muut mitat voivat kasvaa
   Reiden ja käsivarren ympärysmitatkin voivat kasvaa, koska lihasten glykogeeni-, eli hiilarivarastot ovat täynnä. Tämähän on tosiaan vain kiva juttu, koska lihakset näyttävät isommilta ja pyöremmiltä! Ja tähänhän kehityskausi tähtää: lihaskasvuun!
   
   

5. Nälkä piinaa
   Usein keho huutaa dieetin jälkeen ruokaa. Välillä voi siis tuntua, että vatsa olisi pohjaton ja aterioiden jälkeenkin on nälkä. Ihmiskeho on äärimmäisen hyvä suojaamaan itseään nälkiintymiseltä ja se saattaa dieetin jälkeen ilmoittaa, että nyt kun ruokaa on taas saatavilla, voisi olla hyvä hetki syödä itsensä taas lähtökuntoon siltä varalta, että pian ruokaa on taas saatavilla rajoitetusti. Keho kuitenkin myös hyväksyy uuden tilanteen kun se huomaa, että ruokaa tulee nyt tasaisesti ja riittävästi ja nykytilassakin on ihan turvallista olla. Olettaen että uusi “normaali” ei ole liian rasvaton kunto, jota yritetään väkisin ylläpitää.
   
   

6. Peilikuva ketuttaa
   Välillä voi tuntua, että koko dieetti oli turha ja että olisit epäonnistunut, koska nyt peilikuva muuttuu toiseen suuntaan. Dieetillä on motivoivaa kun edistystä näkee viikoittain, kun taas kehityskaudella peili ei ole paras mittari edistymiselle. Muista kuitenkin, että parasta kehitystä lihaskasvun suhteen ei niitetä yksinumeroisessa rasvaprosentissa ja jos haluaa oikeasti muuttaa kroppaansa, sinne pitää rakentaa myös lihasta. Vaali sitä, mihin kaikkeen kehosi pystyy hyvinravittuna, miten kovaa treenit kulkevat, miten kiva on, kun jaksaa eikä ole koko ajan nälkä, ja miten hyvin palaudut ja kehityt. On ihan normaalia ettei peilikuva aina hivele silmää, mutta sille ei pidä antaa liikaa valtaa, vaan pitkän tähtäimen tavoitteet tulee pitää mielessä ja muistaa, että maksimaalinen kehitys voi vaatia epämukavuusalueelle astumista, ei vain salilla, vaan myös peilikuvan osalta.
   
   

7. Dieetin aloittaminen houkuttaa
   Kaikki aiemmin mainitut kohdat voivat idättää mielessä ajatuksen, että pitäisi taas aloittaa dieetti, kun kerran kehityskaudella tursahtaa näin hirveästi. Älä tee sitä. Keho ja mieli eivät palaudu kovasta dieetistä kovin nopeasti eikä jatkuvasti dieettaamalla saa oikeasti aikaan pitkässä juoksussa minkäänlaista muutosta. Lihaskasvu on hidasta ja se voi välillä turhauttaa kun tuntuu siltä, ettei näytä siltä kuin haluaisi. Mutta jos annat aina periksi dieetti-innolle, et tule jatkossakaan näyttämään siltä kuin haluat. Kestä siis kehityskauden paineet nyt, niin pääset myöhemmin nauttimaan sen hedelmistä.
   
   

8. Energia alkaa virrata
   Kehityskaudelle siirtyessä ei tapahdu vain ikäviä juttuja! Kun keho saa riittävästi polttoainetta ja pääsee palautumaan, myös energiatasot nousevat ja voimatasot kasvavat. Ota treeneissä kaikki ilo irti siitä, miten nopeaa kehitys voimissa on ja miten keveästi rauta liikkuu!
   
   

9. Uni ja palautuminen tehostuvat
   Monella dieettaaminen menee uniin. Yksi heräilee nälkään, toinen ei vain saa unen päästä kiinni ja kolmas näkee häiritseviä ruokaunia. Ja koska riittävä ravitsemus on yksi tehokkaan palautumisen (ja siten myös kehityksen) kulmakivistä, on selvää että dieetillä myös palautuminen voi olla haasteellista. Kun kroppa sitten saa taas riittävästi ravintoa, uni ja palautuminen tehostuvat usein huomattavasti ja se jos mikä on arvokasta! 

On kuitenkin tärkeää ymmärtää myös erilaisten dieettien erot. Fysiikkalajien kilpailudieetin päättävän henkilön on käytännössä välttämätöntä nostaa rasvaprosenttiaan ja aktiivisesti pyrkiä painonnousuun dieetin jälkeisellä palautumisjaksolla, kun taas terveyden vuoksi tai omaksi ilokseen painoa pudottaeen tai rasvaa polttaneen henkilön ei välttämättä tarvitse aktiivisesti pyrkiä painonnousuun, vaan hänelle sopiva tavoite voi olla ainakin alkuun ylläpitää saavutettuja tuloksia. Tällöin myös lähestymistavat dieetin jälkeiseen aikaan ovat hyvin eri näköiset. Niistä voit lukea lisää täältä: Reverse diet vai recovery diet?

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Onko mahdollista syödä liian vähän vaikka paino ei muutu?

Miten selvittää ylläpitokalorit?

Toiset sanovat treenivyön laiskistuttavan omat vatsalihakset. Toiset taas vannovat vyön nimeen uskoen, että sen käyttö ehkäisee selkävammojen synnyn ja keskivartalokin on kapea vain siksi, että vyö on aina koko treenin ajan hirtettynä viimeiseen reikään.

Kuka on oikeassa?
(Spoiler alert: ei ainakaan kukaan, jolla on noin mustavalkoinen maailmankuva.)

Treenivyötä käytetään pääasiassa raskaiden liikkeiden raskaissa nostoissa tuomaan tukea keskivartalolle. Vyö tarjoaa turvallisuuden tunnetta ja se voi parantaa noston tehokkuutta sekä auttaa suuntaamaan voimantuottoa tehokkaammin itse nostoon tukemalla keskivartaloa.

Miten keskivartaloa tuetaan?

Pystyäkseen suoriutumaan raskaista nostoista kunnialla kehon täytyy pitää paketti kasassa. Tukipilarimme, eli selkäranka koostuu useista päällekäin asettuneista nikamista ja on hyvin liikkuva. Raskaissa nostoissa on tärkeää ettei selkäranka nulju joka suuntaan, vaan keskivartalo tulee pystyä pitämään jämäkkänä. Tämä tapahtuu muun muassa keskivartalon onteloiden paineen nostamisella, jolloin keskivartalon lihaksisto ja niiden väliin saatu paine auttavat pitämään rangan hallinnassa. 

Hengityksen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hengitetään sisään: pallea painuu alas ja kylkiluista koostuva kori laajenee, jolloin niiden alla olevan vatsaontelon tila pienenee ja se synnyttää painetta vatsaonteloon. Tämä aiheuttaa sen, että vatsaonteloa ympäröiviin lihaksiin kohdistuu ulospäin työntävää voimaa ja niiden tulee jännittyä vastustamaan sitä. Tällöin mm. pallea, syvät vatsalihakset, keskivartalon kalvorakenteet ja lantionpohjan lihaksisto jännittyvät tukemaan rankaa vastustamalla näitä voimia. Kun tämä tapahtuu ja paine ylläpidetään noston, esimerkiksi kyykkytoiston ajan pidättämällä hengitystä, saadaan keskivartalolle hyvä tuki.

Miten vyö auttaa?

Vyön käyttö ei poista tätä mekanismia tai edes heikennä sitä, vaan se tarjoaa lisäapua. Kun vyö kiristetään riittävän kireälle, muttei liian kireälle, se tarjoaa ulkoista tukea. Kun vyö on sopivan tiukalla, keskivartaloaan pystyy painamaan vyötä vasten, jolloin se tarjoaa ulkoisen voiman, joka puskee vastaan ja tuo lisätukea. Vyö ei siis käytännössä ole passivinen tuki eikä sen käytöstä ole juuri iloa, jos sitä ei osaa käyttää tähän tapaan. Pelkkä vyön hirttäminen kireälle ei siis tarjoa tukea tai suojaa vammariskiä vastaan, mikäli omaa hengitystään ja keskivartaloaan ei osaa käyttää oikein vyön kanssa.

Hengitystekniikka on siis tärkeä!

Oikeanlainen hengitystekniikka ja sen avulla vatsaontelon paineen luominen ja pitäminen on tärkeä taito ainakin silloin, kun treenikokemusta karttuu, voimat kehittyvät ja treenistä halutaan saada kaikki irti. Sarjoja ei siis kannata tehdä pinnallisesti puuskuttaen tai miten tahansa hengittäen. Esimerkiksi kyykyssä kannattaa ottaa hyvät hapet sisään yläasennossa, pitää hapet sisällä ja paineistaa keskivartalo, suorittaa toisto ja vasta vaikeimman kohdan ylitettyä päästä ilmaa ulos. Jokaisella toistolla ei tarvitse hengittää koko keuhkojen kapasiteetilla ja aina yläasennossa puuskauttaa kaikkea ilmaa pihalle, vaan lähtökohtaisesti keskivartalossa on hyvä pitää jatkuvasti sopiva paine, joka vain maksimoidaan aina toistojen ajaksi. Tässäkin oppii konkariksi harjoittelemalla, joten kokeile, tunnustele ja oivalla ja kysy vaikka kokeneemmilta apua, niin saatat saada kelpo oivalluksia, joiden avulla saat treenisi uudelle tasolle!

Yhteenvetona siis: vyön käyttö on perusteltua isoissa ja raskaissa liikkeissä, joissa sen avulla voidaan saada lisätukea ja tehoja nostoihin, joissa keskivartalon vankka tuki on arvokas. Esimerkiksi maastavetoihin ja kyykkyihin vyön käytöstä voi olla selvää hyötyä, jos sitä osaa käyttää! Vyön käyttö ei laiskista omaa keskivartaloa, joten sen käytölle raskaimmissa sarjoissa ei yleensä ole mitään estettä eikä siitä ole haittaa. Kannattaa toki opetella nostoja myös ilman vyötä, jotta niitäkin osaa tehdä ja vaikkapa lähestymissarjat voi hyvin tehdä ilman vyötä ja työsarjat sitten vaikka vyön kanssa. Vyötä ei todellakaan kannata hirttää ympärilleen koko treenin ajaksi kapeamman uuman toivossa. Sopivalla kireydellä ollessaan vyö ei ole mitenkään supermukava pitää. Kiristä vyö sarjan ajaksi ja löysää sitä sitten sarjan jälkeen.

Vyötärö ei kapene sillä, että hirtät sen vyöllä, sillä kuten todettu, vyön käyttö ei vähennä keskivartalon lihasten aktiivisuutta, vaan sen tavoite on toimia niiden tukena. Ja keskivartalo kapenee yleensä sillä, että sen lihaksisto pienenee, mikä on harvoin suorituskyvyn kannalta hyvä asia. Jos siis haluat kapeamman keskivartalon, panosta mieluummin hyvään keskivartalon kontrolliin, ruokavalioon ja hartialinjan kasvattamiseen.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kana ja riisi kasvattavat lihasta parhaiten?

Missä kehityskaudella mennään helposti vikaan?

Voiko tekemisen perustaa itsekuriin?

Lihaskasvun maksimoinnin tavoittelu on miljardibisnestä. Lukemattomat firmat myyvät ja markkinoivat keinojaan lihaskasvun äärimmäiseen maksimointiin. Olipa kyse lisäravinteista, treeniohjelmista, ruokavalioideologioista tai uusimmista treenihilavitkuttimista, jokainen lupaa uskomattomia tuloksia ja osaa niistä markkinoidaan jopa välttämättömyyksinä kehitykselle.

Päätimme olla yksi näistä firmoista ja paljastaa teille viisi absoluuttisen MUST-HAVE-kikkaa lihaskasvun maksimointiin! 

1. Treeniohjelma
   Jos haluaa lihasta, pitää treenata. Ja mielellään kuntosalilla nousujohteisesti, eli käyttämällä oikeasti haastavia vastuksia ja nostaa treeniuran edetessä vastuksia/toistoja progressiivisesti.
   
   

2. Energiaylijäämä
   Pelkkä treeniohjelma voi kantaa jonkin matkaa, mutta viimeistään sitten kun vasta-alkajan gainssit on taottu, pitää alkaa kiinnittää huomiota riittävään ravitsemukseen. Kitukaloreilla ei kasva, koska lihaskasvu on energiaavievä prosessi. Varmista siis, että syöt hieman enemmän kuin kulutat, jotta energiaa jää lihaskasvuun. Hyvä keino varmistua asiasta on huolehtia, että treeni on nousujohteista, palaudut hyvin ja paino ehkäpä nousee maltilliseen tahtiin.
   
   

3. Proteiininsaanti
   Proteiineista saadaan rakennusaineita uudelle lihaskudokselle. Pidä siis proteiininsaantisi korkealla, joskaan liioittelulle ei ole tarvetta. Esim. 1,6-2,2 grammaa per painokilo on riittävä päivittäinen määrä. Loput energiat kannattaa sitten ottaa pääosin hiilareista, mutta pitää myös riittävästi hyviä rasvoja mukana.
   
   

4. Uni
   Mitä se on? Miten sitä suoritetaan? Liian moni tinkii unesta, mikä vaikuttaa suoraan kehitykseen. Uni on epäseksikästä koska sitä ei voi suorittaa, mutta suoraan sanoen se on treenin ja ravinnon kanssa oikeastaan yhtä tärkeää lihaskasvulle. Jos ei nuku, ei palaudu eikä kehity. Laadukkaat ja riittävän pitkät yöunet yöstä toiseen ovat avain onnistuneelle kehityskaudelle ja ne helpottavat myös mahdollisia dieettijaksoja massiivisesti.
   
   

5. Vähäiset stressitasot

Liian korkeat stressitasot voivat vaikuttaa siihen, ettei kroppa vastaa treeniin toivotulla tavalla. Jatkuva kova stressi voi siis oikeasti haitata lihaskasvua. Kaikilla on ajoittain kovaakin stressiä elämässään eikä sitä voi täysin poistaa, mutta jos olet tosissasi lihaskasvutavoitteesi suhteen, pyri ainakin pitkässä juoksussa järkevöittämään aikataulujasi sekä elämän kokonaiskuormitusta.

Melkoisen monella on treenipuoli hanskassa. Siitä saatavaa kehitystä pyritään sitten maksimoimaan lisäravinteilla ja tarkoilla dieeteillä ja suorittamalla vielä vähän enemmän kehonhuoltoa ja tukilihasharjoitteita ja oheisnytkyttelyitä, jolloin tärkeimmät asiat unohtuvat helposti. 

Treeniohjelma voi olla maailman paras, mutta jos et syö tarpeeksi, nuku tarpeeksi ja huolehdi myös rentoilusta, maksimaaliset tulokset voivat jäädä niittämättä.

Ennen kuin kokeilet uusinta muotidieettiä, painat satasia lisäravinteisiin tai lisäät kaikki maailman kehonhuollot ohjelmaasi, tee itsellesi palvelus ja laita nämä perusteet kuntoon. Saat enemmän kehitystä helpommalla ja halvemmalla. Kaikki voittavat, paitsi ehkä miljardien lihaskasvubisnes.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Minicut työkaluna

Onko mahdollista syödä liian vähän vaikka paino ei muutu?

Parhaat liikkeet lihaskasvuun

Kiista siitä, mikä on paras ruokavalio ei varmasti lopu ikinä. Yksi vannoo keton nimeen, toinen syö vain lihaa ja kolmas pelkästään suomalaisia porkkanoita. Ja jokainen on mielestään oikeassa. Moni jonkin tietyn ruokavalion puolestapuhuja on varsin kovaääninen oman ruokavalionsa paremmuudesta ja saa helposti homman näyttämään siltä, kuin ruokavaliokysymykseen olisi vääriä tai oikeita vastauksia.

Epäseksikäs uutinen kuitenkin on, ettei ole olemassa parempaa tai huonompaa ruokavalioideologiaa. Jokainen meistä on yksilö ja jokaisella on oma elämänsä ja omat tavoitteensa. Ruokavalio voi olla terveellinen ja tuloksiatuova ilman, että sillä on varsinaista ideologiaa tai hienosti brändättyä nimeä. 

Ääripääajattelua edustavat ruokavaliot on syytä ottaa vastaan aina pienellä varauksella: jos ruokavalio perustuu vahvasti erilaisiin sääntöihin, kieltoihin, “hyviin ja pahoihin” ruoka-aineisiin tai muihin ehdottomuuksiin, sillä on trendikäs nimi tai sen puolestapuhuja sanoo sen olevan ainoa oikea tapa tehdä asiat, tai hän kumoaa kaikki muut syömistavat pahoina, on hyvä olla varuillaan.

Sopivimman ruokavalion koostaminen lähtee jokaisesta omasta itsestä.

Se miten oma ruokavalio toteutetaan, riippuu paitsi omista tavoitteista, myös omista arvoista, mieltymyksistä, perhesuhteista, allergioista, kulttuurista ja omista resursseista, kuten rahatilanteesta, käytössä olevasta ajasta sekä paljon muusta. Ruokavalio on siis harvoin puristettavissa jonkun toisen määrittelemän ideologian mukaiseksi, vaan paras ruokavalio on sellainen, joka palvelee noudattajaansa paitsi tavoitteiden suhteen, myös käytännön tasolla.

Ketoguru voi markkinoida ketoruokavalion olevan ainoa oikea tapa tehdä asiat ja hän voi mainostaa ketoruokavalion olevan paras ratkaisu, olipa tavoite mikä hyvänsä. Kun sitten tavoitteellisesti lihaskasvumielessä kovaa ja paljon treenaava henkilö uskoo gurua ja omaksuu ketoruokavalion ehdottomana totuutena, hän saattaa pitkässä juoksussa hidastaa kehitystään rajoittamalla hiilarin- ja energiansaantiaan. Lisäksi hän voi heikentää suojaravintoaineiden saantiaan kaventamalla ruokarepertuaariaan tarpeettomasti. Monipuolisuudesta tinkimällä hän voi myös tehdä hallaa ruokasuhteelleen ja pahimmassa tapauksessa ihmissuhteilleenkin, kun hän ei enää voi mennä vanhempiensa luo illalliselle, koska äiti ei ymmärrä mitään ketoruokavalion päälle. 

Vastaavasti kovan rasvanpolttojakson loppupuolella oleva dieettaaja voi päättää vetää dieettinsä muutaman viimeisen viikon ketoosiruokavaliolla ja olla siinä hyvinkin menestyksekäs ja siirtyä tuon jakson jälkeen takaisin joustavamman syömisen pariin, jolloin hän saa ehkä kokea vain ketoilun hyvät puolet ilman haittoja.

Kaksi erilaista ihmistä ja tavoitetta vaatii siis usein kaksi hyvinkin erilaista tapaa koostaa oma ruokavalio. 

Ruokavalio ei myöskään ole läpi elämän samanlainen. Tavoitteet muuttuvat, arki muuttuu ja elämäntilanteet muuttuvat. Ja vaikka tavoite ei suuresti muuttuisikaan, ruokavalio voi silti näyttää eri aikoina erilaiselta. Joustavuudelle on siis hyvä jättää tilaa, mitä tiettyyn ideologiaan perustetut ruokavaliot harvoin tekevät.

Muutama peruspilari kuitenkin on hyvä pitää paikoillaan, kun puhutaan terveellisestä ruokavaliosta, joka tukee myös urheilullista elämää, palautumista ja kehittymistä:

1. Sopiva proteiinin saanti

2. Kasvisten, hedelmien ja marjojen riittävä saanti

3. Ateriarytmi, 3-6 ateriaa päivässä

4. Tavoitteeseen sopiva energiansaanti

5. Monipuolisuus ja sopiva joustavuus

Liialliset kiellot ja rajoitukset johtavat usein tarpeettomiin repsahduksiin. Ihmismieli kun toimii vähän niin, että kun sitä kielletään ajattelemasta tiettyä asiaa, mieli ajautuu juuri siihen asiaan. Jos ihminen kieltää ehdottomasti hiilarit, on aika todennäköistä että jossain kohtaa hän “sortuu” niihin ja soimaa itseään siitä, vaikka niiden kieltäminen on alun perinkin ollut turhaa. 

Järkevä ruokavalio joustaa ja muuttuu sopivasti elämäntilanteen, tavoitteiden, elämäntapahtumien sekä sosiaalisten tilanteiden mukaan ja ottaa huomioon paitsi ihmisen kehon, myös hänen mielensä tarpeet. Ennen kaikkea järkevä ruokavalio on sellainen, jota ihminen voi noudattaa pitkäjänteisesti vuodesta toiseen ilman järjetöntä vaivannäköä ja itsekuria.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Apua nälkä!

Ruoka-aineiden vältteleminen ei välttämättä kannata

Miksi reversedieetti on tärkeä?

Kolmenkympin jälkeen kroppa menee pelkkää alamäkeä: aineenvaihdunta hidastuu, kiloja kertyy, peräsin löystyy ja lihakset sulavat tai ainakaan lihas ei enää kasva. 

Pitääkö se paikkansa?

Ei itseasiassa pidä! Yleisesti luullaan, että aineenvaihdunta hidastuu merkittävästi iän myötä, mutta totuus on, että iällä ei ole aineenvaihdunnalle lainkaan niin paljon merkitystä kuin lihasmassan ja aktiivisuuden määrällä. Paljon kuvitellaan myös, että lihas ei vanhempana kasva enää samaa tahtia kuin nuorena, mutta sekään ei näyttäisi pitävän paikkaansa. Se on totta, että juuri aikuistumisen kynnyksellä aloitettu treeni kehittää supernopeasti, mutta siinä kohtaa gainsseja on oikeastaan odotettavissa ilmankin treeniä, koska hormonitasot muuttuvat niin radikaalisti.

Salitreeniä aloittelevat noviisit kehittyvät usein nopeasti lihasmassan ja voimien suhteen, eikä näyttäisi olevan suurtakaan eroa onko treenaaja 18- vai 70-vuotias, vaan lihaskasvun tahti on kohtalaisen sama. Mitä kokeneemmaksi treenaaja käy, sen enemmän lihaskasvu ja voimatasojen nousu hidastuvat ja hidastuminen liittyy enemmän nimenomaan treeni- kuin ikävuosiin. 

Sarkopenia, eli lihasmassan väheneminen on kuitenkin ihan oikea juttu ihmisen vanhetessa. Moni myös saa lisäkiloja vanhetessaan. Kumpikaan, sarkopenia tai aineenvaihdunnan hidastuminen, eivät kuitenkaan näyttäisi liittyvän suoraan ikääntymiseen, vaan enemmänkin siihen, että ikääntyessään ihminen passivoituu ja eikä ravitsemuskaan usein ole enää lihaskasvun tai -ylläpitämisen kannalta optimaalista. Harva siis vain auttamatta menettää lihaksensa ja alkaa maagisesti kärsiä hitaasta aineenvaihdunnasta ikääntyessään: heidän elämäntilanteensa, elintapansa, aktiivisuutensa ja ravitsemuksensa vain muuttuvat melko radikaalisti. Kun aktiivisuustaso sekä lihasmassa vähenevät, myös aineenvaihdunta hidastuu hieman.

60 vuoden rajapyykin jälkeen aineenvaihdunnassa voidaan nähdä jonkin verran hidastumista, mutta ylläpitämällä hyvää lihaskuntoa ja huolehtimalla ravitsemuksesta sitä voidaan ehkäistä ja yli 60-vuotiaskin voi vielä kasvattaa lihasmassaa.

Iäkkäämpikin ihminen voi loistavasti kasvattaa lihasta, eli lihaskuntotreeni kannattaa ihan kaikenikäisenä. Salitreeniä ei ole ikinä liian myöhäistä aloittaa, mutta aina on liian aikaista lopettaa se.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Miten selvittää ylläpitokalorit?

Liian helppo treeniohjelma

Onko mahdollista syödä liian vähän vaikka paino ei muutu?

Body checking voisi vapaasti suomennettuna kääntyä esimerkiksi kropankyttäykseksi.

Mitä tällä tarkoitetaan ja onko se haitallista?

Käsitteellä tarkoitetaan pakonomaisia ajatuksia ja käytöstä, jotka liittyvät omaan ulkonäköön. Oman kehon jatkuva tarkkailu, virheiden etsiminen ja niistä stressaaminen kuuluvat olennaisena osana ruumiinkuvahäiriöihin, joista kärsivä usein käyttää kohtuuttomasti aikaa ja voimavarojaan oman ulkomuotonsa pohtimiseen.

Ruumiinkuvahäiriö voi johtaa esimerkiksi häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen ja jopa vakaviin syömishäiriöihin. Se voi aiheuttaa kantajalleen myös valtavaa stressiä ja ahdistusta ja joskus se on yhdistettävissä myös masennukseen. Lisäksi se voi johtaa myös kohtuuttomiin määriin liikuntaa ja se voi myös poikia muita epäterveellisiä käytösmalleja, kun omaa kehoa yritetään muuttaa kaikin keinoin “hyväksyttävämmäksi”.

Usein pakonomaiset ajatukset kohdistuvat esimerkiksi kehonpainoon, johonkin tai joihinkin tiettyihin kehon piirteisiin tai ominaisuuksiin, joita kantajansa pitää rumina tai ei muutoin kykene hyväksymään. Ihminen saattaa pakonomaisesti tarkistella kehoaan jopa monta kertaa päivässä. 

Merkkejä häiriöstä voivat olla esimerkiksi:

1. Vikojen etsiminen peilin ääressä.

2. Ennen- ja jälkeen-kuvien jatkuva vertailu

3. Vaakalukeman pientenkin muutosten katastrofointi

4. Kehonosien nipistely rasvamassan määrittämiseksi

5. Kehonpainon tarkkailu päivittäin tai jopa useasti päivässä

6. Vaatteiden istuvuuden jatkuva arviointi

7. Itsensä vertaaminen muihin esim. somessa

Miksi nämä käytösmallit ovat haitallisia?

Jatkuva kehonsa tarkkailu ja siitä stressaaminen voivat johtaa ahdistuksen ja syyllisyyden tunteisiin sekä epäterveeseen pakkomielteeseen saavuttaa “täydellinen” keho. 

Täydellisen tai edes itseään miellyttävän kehon metsästyksen tiimellyksessä ihminen sortuu usein äärikeinoihin liikunnan ja syömisen sekä muiden kehonmuokkauskeinojen saralla, mikä voi johtaa fyysisiin ja psyykkisiin terveysongelmiin.

Lisäksi jatkuva ulkonäköstressi johtaa melko todennäköisesti ainakin jonkinasteiseen elämänlaadun heikkenemiseen, kun ajatukset pyörivät jatkuvasti oman ulkonäön ja kelpaamattomuuden ympärillä. Ongelmat voivat johtaa myös siihen, että ihminen välttelee sosiaalisia tilanteita joko kehoahdistuksen vuoksi tai siksi, että he kokevat tarvetta välttää tilanteita, joissa eivät voi täysin toteuttaa esimerkiksi omia treenirutiineitaan tai ruokailujaan.

Mitä tehdä?

Jos tunnistat itsessäsi yhden tai useamman oireen tai koet muutoin, että ulkonäöstä stressaaminen vie aikaasi ja energiaasi enemmän kuin haluaisit, älä epäröi hakea apua. Ongelma häviää harvoin kehoa muuttamalla, sillä ongelman ydin ei ole vain keho, vaan oma suhtautuminen sitä kohtaan. Omaa suhtautumistaan voi muuttaa, mutta se vie aikaa, ihan kuten kehonmuokkauskin. Mikään ei estä ihmistä parantamasta kehonkuvaansa ja silti muokkaamasta kehoaan, mutta kehonmuokkauskin kannattaa tehdä lähtökohdista, joissa oman kehon hyväksyy, sitä vaalii ja sitä pyrikii muokkaamaan terveellisellä tavalla siksi, että sitä rakastaa eikä siksi, että sitä vihaa. Vihasta ja rankaisusta kumpuava kehonmuokkaus menee yleensä äärimmäisyyksiin, jolloin lopputuloksena voi olla terveyden menetys, kun taas hyväksynnästä ja itsearvostuksesta lähtevä kehonmuokkaus on yleensä pitkäjänteisempää, terveellisempää ja siten paljon tuloksellisempaa.

Paras apu kehonkuvan ongelmiin löytyy aina terveydenhuollon ammattilaisilta! 

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Haittaako aerobinen harjoittelu lihaskasvua?

Paljonko ja millaista kuitua pitäisi syödä?

Kumpi lihottaa enemmän, rasva vai hiilari?

Shoppaile nyt joustavammin BAO laskulla ja erämaksulla - jopa 36 kk maksuaikaa tilauksellesi nopeasti ja helposti!

Svea & BAO lanseeraavat yhteistyössä helppokäyttöiset ja joustavat maksutavat, joiden avulla saat ostoksillesi jopa 3 vuotta maksuaikaa! Voit valita kassalla maksutavaksi 100 % korottoman ja kuluttoman laskun, jossa maksuaikaa on 14 vuorokautta, tai erämaksun, jolla voit maksaa ostoksesi 3, 6, 12, 24 tai 36 kuukausierässä.

Tässä vielä lyhyt tietoisku BAO Laskusta ja BAO Erämaksusta:

• Voit maksaa BAO Laskulla kaikki yli 5 € ostokset. Saat ostoksillesi 14 päivää korotonta ja kulutonta maksuaikaa!
• Voit maksaa BAO Erämaksulla kaikki yli 50 € ostokset. Kun ostoskorisi summa ylittää 50 €, voit tarkastella helposti kuukausierien määrää ja käsittelymaksujen sekä koron määrää kätevällä laskurilla, joka aukeaa kassasivulla valittuasi maksutavan.
• Maksujen välittäjän toimii Svea, joka on toiminut markkinoilla jo vuodesta 1981 lähtien. Svea on 100 % luotettava ja turvallinen vaihtoehto kaikkien verkko-ostosten maksamiseen!

Askarruttaako jokin, tai haluatko kysyä esimerkiksi lisää tuotteista tai verkkokaupassa asioinnista? Ota yhteyttä asiakaspalveluumme!

• Live-chat arkisin klo 10-17
• Sähköposti: info@baoshop.fi

Jos sinulla on kysyttävää Sveasta / BAO Laskusta tai erämaksusta, tai Svealla / BAO Laskulla ja erämaksulla maksamisesta, voit olla yhteydessä myös Svean asiakaspalveluun:

• Puhelin: 09 42423330
• Sähköposti: asiakasinfo@svea.fi

Tervetuloa ostoksille kotimaiseen BAOShop.fi-verkkokauppaan!

Mitkä ovat parhaat liikkeet lihaskasvuun?

Yksinkertainen ja usein pohdittu kysymys, joka kuitenkin ansaitsee monimutkaisen ja monivivahteisen vastauksen. 

Parhaiden ja itselle sopivimpien liikkeiden valintaan vaikuttaa useampi muuttuja: harjoituksen tavoite, harjoittelijan mittasuhteet, mieltymykset, taitotaso ja vammahistoria, salipuitteet, kokonaisvolyymi, treeniohjelman rakenne ja moni muu asia.

Tämä artikkeli kuitenkin käsittelee liikevalintojen tekemistä ärsykkeen ja liikkeen tuoman uuvutuksen näkökulmasta. Englanniksi tätä kutsutaan stimulus to fatigue ratio, eli vapaasti suomennettuna ärsykkeen ja uuvutuksen suhde.

Mitä tällä tarkoitetaan?

Yksinkertaistettuna sillä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon tietty harjoitus aiheuttaa lihaskasvuun johtavia adaptaatiota treenatussa lihasryhmässä ja kuinka paljon se aiheuttaa kokonaisvaltaista uupumusta, josta palautumiseen pitää käyttää paukkuja.

Kun tavoite on kasvattaa lihasta, täytyy treenata, jotta lihas saa syyn kasvaa isommaksi. Treenissä täytyy siis saada aikaan riittävän suuri ärsyke lihakselle, mutta sivutuotteena harjoittelusta aiheutuu kokonaisvaltaista uupumista. Lihaskasvuun tähtäävässä harjoittelussa halutaan siis stimuloida kohdelihasryhmää mahdollisimman tehokkaasti kuitenkin liiallista kokonaisvaltaista uupumusta välttäen. Koska jos ei palaudu, ei kehity.

Kun sisäistää tämän käsitteen ja oppii ymmärtämään mitä se käytännössä tarkoittaa eri treeniliikkeiden osalta, on helpompi valita treeniohjelmaansa ja tavoitteisiinsa sopivia liikkeitä. 

Kysymällä yksinkertaisia kysymyksiä voi oppia arvioimaan eri liikkeiden ärsyke-uupumus-suhdetta!

Liikkeen aiheuttaman lihaskasvuärsykkeen aviointi:

1. Mind-muscle-connection
   Eli yksinkertaistetusti suomennettuna tuntuma. Tunnetko kohdelihaksen työskentelevän? Tämä ei ole koko totuus, eli liikkeen koko tehokkuutta ei voi arvioida vain tuntumalla, mutta se on yksi hyvä mittari sille, että kohdelihas oikeasti tekee työtä.
   
   

2. Pumppi
   Saatko pumppia kohdelihakseen? Tuntuuko lihas täydemmältä sarjan aikana tai jälkeen? Pelkkä pumppikaan ei kasvata lihasta, mutta se on jälleen yksi hyvä arviointikeino sille, että kohdelihas on hommissa.
   
   

3. DOMS
   Domsseilla tarkoitetaan viivästyneitä lihaskipuja, eli treenin jälkeisiä tuntemuksia lihaksissa. Domssit tai niiden puute eivät yksinään ole merkki kehittävästä treenistä, mutta ne ovat taas yksi hyvä merkki siitä, että onko treeni osunut kohteeseen vai ihan ohi siitä. Lihaksen ei siis tarvitse olla kipeä seuraavana päivänä, mutta jonkin sortin tuntemuksia on hyvä olla: kohdelihaksen lihaskipu, voimattomuus, hitaus, jäykkyys tms.

   
   

Liikkeen aiheuttaman kokonaisvaltaisen uupumuksen arviointi:

1. Tuntemukset nivelissä ja tukikudoksissa
   Tuntuuko liike nivelissä huonolla tavalla treenin aikana tai sen jälkeen? Aiheuttaako kyseinen liike jotain muita kipuja tai ikäviä tuntemuksia kuin viivästyneitä lihaskipuja?
   
   

2. Psykologinen rasitus
   Viekö harjoitus kaikki henkiset voimavarasi? Pelkäätkö harjoitusta jo viikkoa ennen treeniä ja oletko sen aikana tai jälkeen aivan henkisesti tyhjiin valutettu?
   
   

3. Tuntemukset muissa kuin kohdelihasryhmissä?
   Onko liikettä rajottava lihasryhmä jokin muu kuin kohdelihasryhmä? Vai rajoittaako liikkeen suorittamista jopa esimerkiksi hapenottokyvyn riittämättömyys? Iskevätkö domssit vahvasti johonkin toiseen lihasryhmään kuin kohdelihaksiin?
   Jos failuren lähestyessä liike loppuu jostain muusta syystä kuin kohdelihasryhmän uupumisesta, voi olla ettei kyseinen liike ole kyseisen lihasryhmän treenaamiseen sinulle se paras tai sitten tekniikassa on hiottavaa. 

Yhtä parasta liikettä lihaskasvuun ei ole millekään lihasryhmälle, mutta kasvuärsykkeen luomiselle, palautumiselle ja sitä kautta lihaskasvulle voi olla edullista, että liikevalinnoissaan suosii sellaisia liikkeitä, joilla saa kohdelihasryhmälle erinomaisen stimuluksen, mutta jotka aiheuttavat mahdollismman vähän kokonaisvaltaista uupumista.

Myös tekniikalla on iso merkitys: liikkeet kannattaa opetella tekemään loppuun saakka hyvällä ja muuttumattomalla tekniikalla niin, että failuren lähestyessäkään tekemistä ei tule siirrettyä avustaville lihasryhmille, vaan liikettä rajoittava tekijä olisi aina kohdelihaksen uupuminen. Ja kannattaa muistaa ettei kukaan ole seppä syntyessään, joten tekniikoiden opetteluun kannattaa panostaa aikaa ja vaivaa, ei vain hypätä heti seuraavaan liikkeeseen jos ensimmäinen ei omalla kohdalla heti täytä kaikkia yllämainittuja kriteereitä.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Dieetti onnistui! Miten tuloksista voi pitää kiinni?

Voiko vegaani kasvattaa lihasta?

Miksei vaakalukema laske?

Moni tietämättömämpi pitää saliharrastajia itsekeskeisinä pullistelijoina, jotka käyvät salilla puhtaasti ulkonäkösyistä. Vaikka moni aloittaakin salitreenaamisen ulkonäkösyistä, niin syyt saliharrastuksen pitkäaikaiseen jatkamiseen löytyvät harvoin vain parantuneesta ulkonäöstä. Kehon muokkaantuminen haluttuun suuntaan on salitreenin kiva sivutuote, mutta kohentuvaa ulkonäköä tärkeämpi tekijä on parantuva kehonkuva! Lopulta on ihan ykshailee miltä ihminen näyttää jos hänen kehonkuvansa on kunnossa ja hän on sinut kehonsa kanssa: silloinhan hän on tyytyväinen. Yksinkertaista ja ihanaa.

Eli auttaako salitreeni kehonkuvan parantamisessa? Kyllä.

Ei ole mitään väärää treenata siksi, että haluaa parantaa ulkonäköään, mutta pääasiallisena motivaattorina se ei yleensä kanna pitkälle jos harjoittelu ei ole mielekästä. Siksi salitreeniin rakastuneet henkilöt ovatkin usein löytäneet syyn harjoittelun jatkamiseen muualta, eli harjoittelu on itsessään palkitsevaa: sarjapainot kasvavat, tekniikat paranevat, toistoja tulee lisää jne.

Lopulta salilla ja fitnesslajeissa kehittyminenkin vaatii sitä, että keskitytään siihen, mihin keho pystyy, ei vain siihen miltä se näyttää. Salitreenissäkin etenkin kehityskaudella suorituskyvyn kehittyminen kertoo usein myös lihasmassan kehittymisestä. Sen sijaan, että keskittyisit vain peilikuvan hitaisiin muutoksiin, aseta itsellesi suorituskykytavoitteita. 

Seurataksesi kehitystäsi pidä kirjaa suorituskyvystäsi ja pyri parantamaan suoritustasi kerta kerralta. Pienten ja isompien suorituskykytavoitteiden saavuttaminen luo pystyvyyden tunnetta, joka puolestaan vahvistaa itsetuntoa ja sitä kautta toivottavasti vaikuttaa positiivisesti myös kehonkuvaan: kun ihminen arvostaa kehoaan ja sitä, mihin se pystyy, on helpompi arvostaa sitä myös muilla osa-alueilla, esimerkiksi ulkonäön suhteen.

Lisäksi liikunta tuo hyvää oloa. On totta ettei täysillä vedetty jalkatreeni välttämättä tunnu leppeältä ja mieltäylentävältä itse suorituksen yhteydessä, mutta yleensä sen jälkeen on voittajafiilis. Treenin ja liikkeen tuoma hyvänolontunne vaikuttaa myös siihen miten itsensä näkee! Hyvällä mielellä on helpompi tuntea näyttävänsä hyvältä ja hyväksyä itsensä ja kehonsa myös muilta osin!

Salitreeni heijastelee hyviä asioita usein myös muille elämän osa-alueille. Kun salitreeni on vienyt mennessään, yleensä siitä halutaan ottaa kaikki irti ja moni salitreenaaja panostaa myös muihin hyvinvoinnin osa-alueisiin maksimoidakseen suorituskyvyn ja tulokset salilla. Useimmat salitreenaajat panostavat ainakin jollain tasolla myös ravitsemukseen sekä uneen ja lepoon. Salitreenin tuoma pystyvyyden tunne auttaa siis usein myös muun elämän hallinnassa ja ihminen, joka tuntee hanskaavansa arkensa ja tekemisensä, kokee myös yleensä kokonaisvaltaisempaa hyväksyntää itseään kohtaan. Lisäksi riittävä lepo ja uni sekä laadukas ravinto auttavat kehoa ja mieltä voimaan paremmin, jolloin myös kehonkuva voi parantua merkittävästi!

Pelkkää hyvää ei kuitenkaan kannata tuudittautua odottelemaan ja kannattaa muistaa, että fysiikka- tai painoluokkaurheilussa on myös riskinsä. Jos asiaa ei tiedosta, voi ajautua tilanteeseen, jossa kehonkuva jopa heikkenee. Salitreenillä ja ruokavaliolla on mahdollista muokata kroppaansa toivottuun suuntaan ja jos tavoitellaan pelkästään ulkonäkökeskeisiä tuloksia, on riski, ettei ikinä ole tyytyväinen ja joko ollaan jatkuvasti dieetillä tai hommasta menee maku, kun tulosta ei tulekaan toivottua tahtia (heti). Tällöin saatetaan kokea epäonnistumista ja huonommuutta. Saliharrastuksessakin kannattaa siis ottaa huomioon omat taipumukset: jos on ongelmia kehonkuvan kanssa, ei välttämättä kannata heti alkaa tavoitella fysiikkalavoja, vaan kannattaa ensin keskittyä korjaamaan kehonkuvaansa ja kääntää ajatusta kehon pystyvyyteen ja nöyrästi tehdä pohjatyöt kunnolla. Huonokaan kehonkuva ei poissulje sitä, etteikö joskus voisi esimerkiksi kilpailla menestyksellä fysiikkalajeissa, mutta parempaa onnistumista urheilijauralla ja elämässä petaa se, että on ensin sinut itsensä ja kehonsa kanssa.

Lisäksi on tärkeää huomata, että itsensä vertailu muihin voi tappaa ilon tekemisestä. Jos huomaat jatkuvasti selaavasi Instaa ja inspiroitumisen sijaan surkuttelet, kun et itse vielä näytä samalta, ehkä voisit sulkea Instan ja hankkia motivaatiota muuta kautta, esim. omasta edistyksestä. Jokaisen matka on erilainen ja kaikki ovat aloittaneet jostain. Instan kuumin fitnessinfluensserikaan ei välttämättä ole aina näyttänyt siltä kuin nyt (jos näyttää nytkään) vaan hänkin on ehkä kulkenut pitkän matkan päästäkseen siihen missä nyt on.

Loppukoosteena: Homma voi alkaa tavoitteesta parantaa kehon ulkonäköä, mutta lopulta parantunut kehonkoostumus voikin toimia vain sivutuotteena ja vastaavasti salitreenin suurimmat ilot ja hyödyt ovatkin muilla osa-alueilla: voima, pystyvyyden ja onnistumisen tunteet, parantunut kehonkuva ja suurempi tyytyväisyys itseensä ja elämäänsä.

Valmennukseen?

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Montako kertaa viikossa pitää treenata?

Millainen määrä treeniä riittää ylläpitämään voimaa ja lihasmassaa?

Tauotatko toistojen välillä?

Aerobisella harjoittelulla voidaan esimerkiksi parantaa hapenottokykyä, kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön tehokkuutta ja parantaa lihasten hapenkäytön kapasiteettia sekä kehittää lihasten glykogeenivarastojen kokoa. Aerobinen harjoittelu myös kehittää lihasten, nivelsiteiden ja jänteiden kestävyyttä, voimaa ja kimmoisuutta. Lisäksi aerobinen harjoittelu edistää lihassoluissa tapahtuvaa rasva-aineenvaihduntaa ja parantaa maitohapon puskurointikykyä. Salikansan keskuudessa aerobista harjoittelua käytetään lähinnä kehonkoostumuksen muokkaamisessa, sillä aerobisella harjoittelulla voidaan lisätä kulutusta ja esimerkiksi dieetillä se on hyvä keino aiheuttaa kalorivajetta, jotta saadaan tehostettua rasvanpolttoa vähentämättä ruokaa liiaksi. 

Salimaailmassa yleisimmät tavat toteuttaa aerobista harjoittelua ovat 

• matalatehoinen, tasasykkeinen ja pidempikestoinen harjoittelu, eli LISS (Low Intensity Steady State Cardio)
• intervallityyppinen ja intensiteettinen, mutta lyhytkestoisempi harjoittelu, eli HIIT (High Intensity Intervall Training)
• keski- tai kovatehoinen tasasykkeinen harjoittelu kuten esimerkiksi juokseminen. 

Nämä eri tavat vaikuttavat kehossa eri tavoin ja keho käyttääkin esimerkiksi energiantuottoon eri mekanismeja eri harjoitusmuodoissa.

Mutta suurin kysymys on, miten aerobinen vaikuttaa lihaskasvuun ja millaista aerobista kannattaa tehdä ja kuinka paljon, jotta lihaskasvu ei kärsi? Oikein toteutettuna aerobinen harjoittelu ei häiritse lihaskasvua ja parhaimmillaan se voi jopa tukea sitä. 

Hyvä nyrkkisääntö on, että kun tavoite on kehittää lihasmassaa, aerobisen harjoittelun määrän ei kannata nousta yli ? saliharjoittelun määrästä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos käyt salilla viidesti viikossa, tunnin kerrallaan, niin aerobista voit tehdä viikon aikana vähän päälle 1,5 tuntia. Dieettiaika on sitten asia erikseen ja silloin aerobista lisätään ohjelmaan tarpeen mukaan lisäkulutusta tuomaan. Liiallista aerobista kannattaa kuitenkin dieetilläkin välttää, jotta se ei ala syödä salitreenien tehoa ja dieetillä kannattaakin punnita tarkkaan millaista aerobista ohjelmaan otetaan ja kuinka paljon, vai onko kulutuksen lisäämistä kannattavampaa nipsaista energiansaannista, eli ruokamäärästä rasvapolton jatkumisen takaamiseksi.

LISS

LISS-harjoittelu, eli matalatehoinen ja tasasykkeinen aerobinen harjoittelu voi toimia jopa palauttavana harjoitteluna. LISS-harjoitteiksi sopivat esimerkiksi kävely, pyöräily, hiihto, uinti, rullaluistelu tai mikä tahansa muu maltillisella ja tasaisella teholla toteutettava ja helpohko liikunta.

LISS-harjoittelu on mielelle ja keholle helppoa harjoittelua, joten siitä ei ole maltillisissa määrin suuresti haittaa lihaskasvulle tai palautumiselle. Se, että pyöräilet rauhassa järkevän mittaiset työ- tai salimatkat, käytät koiraa kävelyllä tai nautit sunnuntaina perheen kanssa metsäretkestä, ei siis välttämättä haittaa lihaskasvuasi. Kuitenkin, jos LISS-harjoittelua tai hyötyliikuntaa tulee päivän aikana paljon, rasitus ja energiankulutus voivat kuitenkin nousta jo sen verran korkealle, että se alkaa haitata salitreenitehoja sekä palautumista, joten liioitteluun ei kannata sortua.

Dieettiaikana LISS on loistava tapa lisätä kulutusta ilman liiallista kuormitusta, koska sen toteuttaminen on helppoa henkisesti ja fyysisesti ja se voi jopa palauttaa kroppaa. Huono puoli LISS-harjoittelussa on se, että sen tuoma kulutus on niin vähäistä, että saavuttaakseen merkittävää kulutusta, harjoitusten on oltava melko pitkäkestoisia ja monella arjen kiireet voivat asettaa aikataulullisia haasteita. 

Myös LISS-harjoittelu on hyvä säästää tehtäväksi kokonaan erillään salitreenistä, mieluiten kokonaan eri päivänä kuin salitreeni, jotta salitreeniteho sekä palautuminen eivät kärsi, mutta kuten aiemmin mainittu, esimerkiksi maltillisten salimatkojen pyöräily/kävely tuskin syö salitehoja niin paljoa, että sinun pitäisi sen vuoksi ajaa salille autolla jos matka on lyhyt. 

HIIT

HIIT-harjoittelu on on kroppaa ja mieltä voimakkaasti kuormittava harjoittelun muoto. HIIT-harjoituksessa vuorotellaan matalasykkeisiä vaiheita ja täydellä teholla tehtäviä sykkeennostovaiheita. Toteutustavoiksi sopivat esimerkiksi kuntosalilaitteista juoksumatto, kuntopyörä, soutulaite ja crosstrainer. Ulkosalla erilaiset kävelyä ja spurttailua vuorottelevat harjoitukset sekä porras- tai mäkijuoksuharjoitukset voidaan tehdä HIIT-tyylillä. Välillä siis annetaan sykkeen laskea reilusti ja seuraavassa hetkessä se nostetaan lähelle maksimia “tehopyrähdyksillä”.

HIIT syö palautumiskykyä ja voi heikentää salitreenin lihaskasvuvastetta, joten sen määrää on hyvä rajoittaa lihaskasvukaudella. Jo yksi tai kaksi kovaa HIIT-harjoitusta viikossa on elimistölle kova rasitus ja ne voivat heikentää palautumista merkittävästi.

HIIT-harjoitukset on hyvä tehdä mielellään kokonaan eri päivinä kuin salitreenit ja suositeltavaa olisikin, että sali- ja HIIT-harjoitusten välissä olisi ainakin 24 h palautumisaikaa. Mikäli harjoituksia ei pysty tekemään kokonaan eri päivinä, HIIT-harjoitus on hyvä säästää aina tehtäväksi vasta salitreenin jälkeen, jotta se ei heikennä saliharjoituksen tehoa.

Dieetillä HIIT on tehokas tapa saada lisäkulutusta lyhyessä ajassa, eli kiireiselle dieettaajalle se on hyvä apuväline. HIIT kuitenkin on mielelle ja keholle erittäin kova rasitus, eli sitä tulee kuitenkin käyttää säästeliäästi ja palautumista täytyy tarkkailla jatkuvasti.

Liiallinen HIIT-treeni heikentää palautumista ja muun muassa sitä kautta voi vaikuttaa myös heikentävästi lihaskasvuun, joten HIIT-treeniä kannattaa etenkin lihaskasvukaudella käyttää hyvinkin säästeliäästi, esimerkiksi max kerran viikkoon.

KESKI- TAI KOVATEHOINEN AEROBINEN HARJOITTELU

Tämä on haastava ja tehoa vaativa tapa, joka syö myös palautumiskapasiteettia paljon, mutta aiheuttaa lyhyemmässä ajassa LISS-harjoittelua suuremman kulutuksen. LISS-harjoitteluun nähden keski- tai kovatehoinen harjoittelu voi siis säästää aikaa, eikä toisaalta ole henkisesti yhtä vaativaa kuin HIIT-harjoittelu. Keski- tai kovatehoiseen harjoitteluun voidaan laskea esimerkiksi juokseminen, rivakka pyöräily, kovatehoinen uinti tai mikä tahansa muu laji, jossa tahdin ylläpito on tasaista mutta vaatii sen verran ponnisteluja, että tahtia voidaan ylläpitää maksimissaan noin tunnista pariin.

Keski- tai kovatehoinen aerobinen harjoittelu on mahdollisesti lihaskasvun kannalta haitallisin harjoittelun muoto ja se voi heikentää lihaskasvu ja voiman kehitystä muun muassa heikentämällä palautumista. Lisäksi keho pyrkii olemaan hyvä siinä, mitä se joutuu tekemään. Kyetäkseen optimaaliseen keski- tai kovatehoiseen aerobiseen harjoitteluun kehon on suotavaa olla kevyt ja energiatehokas, mikä on hyvin kaukana lihaksikkaasta. Eli keski- tai kovatehoinen aerobinen harjoittelu muokkaa vartaloa käytännössä täysin vastakkaiseen suuntaan kuin lihaskasvuun tähtäävä saliharjoittelu. Lisäksi esimerkiksi juoksun aiheuttama tärinä ja tömähtely voi toimia jopa lihaskudosta hajottavana mekanismina. Kun harjoitetaan kahta näin vastakkaista ominaisuutta, kummastakaan ei yleensä voida saada 100% irti, joten mikäli haluaa olla hyvä toisessa, toista on suotava rajoittaa. Jos siis haluat olla lihaksikas ja vahva, älä yritä olla samaan aikaan tehokas juoksija. Jos taas haluat olla hyvä juoksija, älä pyri olemaan samanaikaisesti mahdollisimman lihaksikas ja vahva. Kultainen keskitie on mahdollinen, eli jos sinulle on ok olla kohtalainen juoksija, joka on vähän vahva ja omaa jonkin verran lihastakin, niin sitten näiden harjoittelumuotojen yhdistäminen on mahdollista. Tällöin harjoitteet on kuitenkin hyvä tehdä kokonaan eri päivinä, ainakin 24 h toisistaan erillään. Lisäksi viikkoharjoitusohjelma tulee suunnitella huolellisesti, jotta myös palautumiselle jää kapasiteettia.

Keski- tai kovatehoinen aerobinen harjoittelu on siis lihaskasvun kannalta mahdollisesti huonoin mahdollinen valinta. 

Yheenvetona

HIIT-treenin ja LISS-harjoittelun vaikutukset lihaskasvuun ovat melko samalla tasolla oikein toteutettuna, eli ne eivät suoraan tue lihaskasvua, mutta eivät ole yhtä haitallisia sille kuin keskitehoinen tasasykkeinen, kun ne tehdään yli 24 tunnin erolla salitreenistä. Aerobinen harjoittelu kannattaa ajoittaa aina joko salitreenin jälkeen tai kokonaan eri päivälle. Jos se ei ole mahdollista, niin harjoitusten välissä tulisi olla ainakin hyvä rako, johon mahtuu parikin ateriaa. 

Aerobinen harjoittelu voi kuitenkin edistää lihaskasvua epäsuorasti, eli mm. tukemalla hengitys- ja verenkiertoelimistön hyvinvointia ja parantamalla elimistön kykyä käyttää hapettaa rasva- ja hiilarivarastoja energiaksi. Kun on hyvässä kunnossa, jaksaa myös painaa salilla kovempaa!  Jos aerobista harjoittelua ei erikseen ota ohjelmaan, kannattaa kuitenkin pyrkiä harrastamaan ainakin hyötyliikuntaa, eli valitsemaan portaat hissin sijaan, kulkemaan työmatkat mahdollisuuksien mukaan kävellen/pyörällä jne. 

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Miten valita itselle sopivin valmennus?

Miten pitää treenata dieetillä vs. kehityskaudella?

Voiko aktiviisuusrannekkeisiin luottaa?

Kiinnostaako valmennus?